KenNetti - The Snow White Database

Matti Raninin
Vahvojen Vastakohtien
Lumikki-dubbaus

- verrattuna alkuperäiseen 1937 ääniversioon, 1982 ruotsalaiseen Doreen Denningin duppaukseen sekä 1994 suomalaiseen Pekka Lehtosaaren duppaukseen -

Rakastuessani Disneyn Lumikkiin kävin katsomassa sen varmasti ainakin kymmenen kertaa hyvin lyhyessä ajassa. Vuosiluvusta en ole varma, mutta sen tiedän että suuri osa minuun vedonneesta Disneyn Lumikin viehätysvoimasta oli Matti Raninin ohjaaman uuden ääniversion ansiota. Raninin version tuotantovuosi ja ensi-iltavuosi eivät ole valitettavasti sataprosenttisen varmaa tietoa. (Lue yksityiskohtaisempi analyysi tästä vuosilukumysteeristä!).

Näyttelijänä, ohjaajana sekä legendaarisen Intimiteatterin johtajana tunnettu Matti Ranin lienee nuoremmille sukupolville tutumpi rooleistaan televisiosarjoissa Blondi tuli taloon, Ihmeidentekijät sekä Kotikatu. Iäkkäämmät sukupolvet muistavat Raninin parhaiten Komisario Palmu -elokuvista sekä vänrikki Kariluodon roolista Edvin Laineen 1955 ohjaamassa Tuntemattomassa sotilaassa. Ranin nimesi duppauksiakin tuottaneen Finn-Kasper -kommandiittiyhtiönsä kuuluisan Kasper-nukkensa mukaan, jonka lauleskelu "trai-trai-trallallallaa!" on kenties nukkeakin kuuluisampi.

Ennen Raninin versiota Disneyn Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä oli ehditty jälkiäänittää suomeksi vain kerran aiemmin. Ritva Laatton vuonna 1962 ohjaama duppaus lienee ikimuistoinen siitä syystä että laulut jätettiin syystä tai toisesta duppaamatta. Aina kun Lumikki, Prinssi tai Kääpiöt avasivat suunsa laulaakseen, kuultiin laulut toisella virallisella kielellämme, ruotsiksi. Ruotsissa Lumikki-elokuva dupattiin ensimmäisen kerran jo vuoden 1938 ensi-iltaa varten. Vuoden 1962 suomalaisversion ruotsinkieliset laulut olivat mitä ilmeisimmin peräisin alkuperäisestä 1938 ruotsalaisduppauksesta. Laatton 1962 ohjauksessa Lumikin puheäänenä esiintyi näyttelijälegenda Eeva-Kaarina Volanen. (Ironiaa ehkä, että seuraavan Lumikki-duppauksen ohjaaja Matti Ranin oli esiintynyt lukemattomissa näytelmissä Volasen kanssa ja myönsi olleensa myös ihastunut tähän).

Suomentamisen ja ohjaamisen lisäksi Ranin esitti 1982 duppauksessa myös Viisaan herkullisen ääniroolin - joka päätyi Raninin itsensä uudelleen esittämäksi runsas kymmenen vuotta myöhemmin tehdyssä Pekka Lehtosaaren ohjaamassa duppauksessa. Lehtosaaren ohjauksessa Raninin Viisas on kuitenkin vain varjo siitä mestarisuorituksesta, jonka Ranin äänitti itse vuoden 1982 duppaukseen.

Erittäin täyteläisellä äänellä siunattu näyttelijä Jaana Oravisto teki Matti Raninin 1982 ohjauksessa Lumikin puheroolin aivan eri tavalla kuin 1937 alkuperäisääni Adriana Caselotti omalaatuisessa falsetissa vikisten. Oraviston ihastuttavassa Lumikki-äänessä oli sekä aitoa nuoruutta että varttunutta äidillistä lämpöä, joka ei nykypäivänäkään satu korviin eikä nolostuta aikuista kuuntelijaa ...toisin kuin lukuisat muut Lumikki-äänitykset joissa aikuiset tädit vikisevät raivostuttavan pikkutyttömäisesti (mm. Riikka Väyrynen 1994 duppauksessa ja Yvonne Calas LP-levyllä 1966) - ja sössöttävät kaiken lisäksi kuin huumeiden vaikutuksen alaisena (Mary Kay Bergman, Lumikin virallinen englanninkielinen ääni 1989-1999). Jaana Oraviston suoritus Lumikin 1982 puheäänenä oli niin poikkeuksellinen, että voidaan puhua enemmänkin alkuperäisyydestä kuin pelkästä alkuperäisroolin matkimisesta. Matti Ranin ohjasi Oravistoa myös vuoden 1984 lyhytpiirretyssä Mikin Jouluaatto (Mickey's Christmas Carol) jossa näyttelijätär esitti "Kultu Kimalluksen" muutaman virkkeen ääniroolin. Vuonna 1984 Jaana Oravisto kiinnitettiin Tampereen Työväen Teatteriin, jossa hän on jatkanut monipuolisissa rooleissa mm. näytelmissä Closer, Loppuun asti lystikkäät, Seitsemän veljestä sekä Amadeus.

Disneyn Lumikki dupattiin 1982 uudelleen myös Ruotsissa. Näyttelijä-ohjaaja Doreen Denningin ohjaamana lopputulos kuulostaa hämmästyttävän samanhenkiseltä kuin Matti Raninin suomenkielinen vastine. Kummassakin versiossa Lumikki puhuu kauniin pehmeällä äänellä, eikä vingu ja kimitä Caselotin alkuperäis-Lumikin tapaan. Valitettavasti lauluissa ruotsinkielinen 1982 Lumikki Anna-Lotta Larsson ei ole parhaimmillaan, sillä puhuessaan Larsson on kuin Jaana Oraviston äänellinen sisar - aidosti satumainen ja lumoava.

Lumikin lauluosuudet Raninin 1982 duppauksessa esitti oopperalaulajana tunnettu ja myöhemmin myös mm. television Salatuissa elämissä kunnostautunut Johanna Nurmimaa. Hän oli erittäin onnistunut valinta prinsessan lauluääneksi Oraviston puheäänen rinnalle. Oopperakoulutuksestaan huolimatta Nurmimaa kiljui Lumikin lauluissa huomattavasti vähemmän kuin saman vuoden ruotsinkielinen vastineensa. Lumikki-duppauksen jälkeen Johanna Nurmimaa esiintyi lukuisissa Kirjaliton kustantamissa, Raninin suomeksi tuottamissa ja ohjaamissa Disneyn Musiikkisaduissa. (Nurmimaan upeimmista laulu- ja roolisuorituksista näissä Musiikkisaduissa mainittakoon Bambin "Lemmen Laulu", Prinsessa Ruususen tyylikkäät laulut, sekä piristävän erilaiset Kolme Pientä Porsasta sekä Maija Poppanen). Puherooli Disneyn Pienen Merenneidon alkuperäisduppauksessa (1990) ei valitettavasti kuulunut Nurmimaan parhaimpiin suorituksiin.

Upea Kyllikki Forssell karjui muutama vuosi ennen Lumikin 1982 duppausta erinomaisena Madame Meduusana alkuperäisessä Disneyn "Pelastuspartio Bernard ja Bianca" -satukuunnelmassa (1978). Suomen arvostetuimpiin näyttelijöihin kuuluva Forssell loisti Raninin Lumikki-duppauksessa sekä Ilkeänä Kuningattarena että myös vanhana Noitana - kuten Lucille La Verne alkuperäisessä 1937 kaksoisroolissaan. Noidaksi muuttuessaan vahvalla äänellä siunattu Forssell liukui kylmänrauhallisesta ja elegantista Kuningattaresta aivan uuteen suuntaan; Raninin ohjauksessa Forssellin Noita ei käyttänyt kliseistä räkänaurua vaan mylvi pikemminkin realistisen mielipuolisella tavalla, vertahyytävästi hohottaen. Raninin 1982 Lumikki-duppauksen jälkeen Kyllikki Forssellia ei ole kuultu Disney-duppauksissa eikä satukuunnelmissa. Raninin alkuperäisessä 1984 Lumikki-Musiikkisadussa Kuningatarta esitti Pirkko Aarnio ja Noitaa Rauha Rentola. On siis suoranainen ihme että vuoden 1992 varsin vaatimattomassa Musiikkisadussa Lumikki ja Ihmeellinen jalokivi Kyllikki Forssell yllättäen palasi Ilkeäksi Kuningattareksi äänellä joka oli vahva sekoitus vuoden 1982 Kuningatarta sekä Noitaa. Viime vuosina Forssell on ansainnut huimia aplodeja rooleistaan mm. Helsingin Kaupunginteatterin näytelmissä Kvartetti, Nuoruuden suloinen lintu sekä Aurinko ja minä.

Keväällä 2009 sain kauan kaipaamani vahvistuksen näille pinttyneille äänellisille muistikuvilleni Matti Raninin 1982 Lumikki-duppauksesta. Ranin ei todellakaan tyytynyt kumartelemaan animaatioklassikon alkuperäisäänille, vaan oli rohkeasti erilainen - ja puhtaasti suomalainen ääniversio - (ja on varsin surullista, ettei tätä loistavaa ääniteosta kelpuutettu 1994 videojulkaisuun, saati sitten myöhempään DVD-julkaisuun). Raninin ääniversio uskalsi olla myös aidosti pelottava - sanallasanoen karu - ja monilta osin myös tyylikkäämpi, runollisempi ja vakuuttavampi kokonaisuus kuin vuoden 1994 innoton uusversio. Raninin version ainoina kompastuskivinä voidaan pitää kuuluisaa munausta jonka takia Vilkkaan ja Lystikkään nimet vaihtuivat päittäin, sekä Matti Olavi Raninin kahden virkkeen Prinssi-roolia joka ei kuulosta erityisen vakuuttavalta mahtavan baritonin välissä piipittäen; (Prinssin laulut laulanut komeaääninen Markku Runne olisi aivan hyvin voinut äänittää nämä muutamat virkkeet laulusessioidensa aikana). Anteeksiantamattomana - mutta taas joidenkin mielestä tosi "persoonallisena" - voi pitää sitä että Matti Olavi Ranin tupsahtaa kertojana myös upean finaalimusiikin päälle, kertoen englanninkielistä satukirjan tekstiä ymmärtämättömille että "he elivät elämänsä onnellisina loppuun asti". Tosin näin tehtiin myös 1982 ruotsinkielisessä versiossa.

Suoraan videolle tuotetun uuden 1994 duppauksen Lumikille suomensi ja ohjasi Pekka Lehtosaari, joka tunnetaan lukuisten loistavien Disney-duppaustensa lisäksi myös mm. Röllin Sydän -elokuvan ohjauksesta sekä Lordin Dark Floors -kauhuelokuvan käsikirjoituksesta. Uudella Lumikki-duppauksella Lehtosaari pyrki lähemmäksi elokuvan alkuperäistä englanninkielistä ääniraitaa - ja niin Lumikki alkoi taas inistä oikein urakalla sekä puheessa (Riikka Väyrynen) että lauluissa (Kukka-Maaria Ahonen). Kääpiöiden marssilaulu "Hei Hoo" vääntyi ennenkuulemattomaan suomalaiseen "Hai Hou" -muotoon alkuperäisen englanninkielisen nimensä (Heigh-Ho) ääntämisasun takia. (Samainen laulu on tosin joissain suomenkielisissä satukirjoissa käännetty "Hei Hoi" ja jopa "Hii-Hoi" -muotoon, ja englanniksikin siitä on nähty ainakin "Hi-Ho" -versio, joten tokkopa tässä ketään kannattaa lähteä syyttelemään laulun oikeaoppisesta lausunnasta saati sitten käännöksestä, kun kerta muitakin Disneyn Lumikin lauluja on käännelty useammin kuin kerran; näistä enemmän seuraavalla sivulla).

Lehtosaaren 1994 Lumikki-duppausta vaivaa kauttaaltaan liika sokeroitu pehmeys, jota Raninin yllättävän "elämänmakuisessa" 1982 versiossa ei ollut. Lehtosaaren versiossa Kuningattarella ja Noidalla on omat ääninäyttelijänsä, mutta valitettavasti Terhi Panulan ja Seela Sellan äänet jäävät keveydessään valovuosien päähän Kyllikki Forssellin voimakkaasta tulkinnasta - puhumattakaan Lucille La Vernen tyylikkäästä alkuperäissuorituksesta, ja 1982 ruotsinkielisestä versiosta jossa Lil Terselius ja Helena Brodin muodostivat hämmästyttävästi yhtenäisen ääneen.

Ja kuten jo aiemmin totesin, Matti Ranin palasi Lehtosaaren versiossa kääpiöiden johtajan, Viisaan, äänirooliin muttei saanut uudelleen suomennettuihin repliikkeihinsä samanlaista komediallista iskevyyttä kuin omassa 1982 versiossaan; Lehtosaaren ohjauksessa Raninin Viisas pikemminkin kuulostaa aidosti puhevikaiselta ja jälkeenjääneeltä juopolta kuin hassunhauskasti sanoja sekoittavalta johtajahahmolta. Omassa suomennoksessaan Pekka Lehtosaari pyrkii ilmiselvästi myös välttämään aiempia Lumikki-suomennoksia (tuskin sentään tekijänoikeussyistä johtuen?) - ja kuitenkin nostaa huulisynkronoinnin lähes tärkeimmälle jalustalle. Lopputuloksena on suomenkieltä jonka ymmärrettävyys joko kärsii pahasti tai kuulostaa yksinkertaisesti naurettavalta; ("laulun sinulle luon" ..."kenoooooon maassa kaunehin?" ..."sianko sydän!" ...ja ehdottomana käännöksellisenä bravuurina "kunpa-- kunpa--" kun Lumikki toivoo englanniksi taikaomenaa kädessä pitäessään "I wish-- I wish--", järkevästi suomennettuna "minä toivon, minä toivon"). Matti Ranin sentään panosti omassa 1982 Lumikki-duppauksessaan kohtuullisen sujuvaan suomenkieleen eikä niinkään välittänyt huulisynkronoinnista.

Mutta ei niin pahaa etteikö jotain hyvääkin: Lehtosaaren duppaus tehtiin vuonna 1993 restauroidulle elokuvaversiolle, jolloin myös yli viisikymmentävuotta Lumikin duppauksia kiusanneet äänelliset kummallisuudet saatiin vihdoinkin korjattua. Jostain syystä Lumikin aiempiin duppausversioihin päätyneille (tehosteiden sekä musiikin) ääniraidoille oli jäänyt muutamia kohtia joissa englanninkielinen puhe tai laulu oli mukana valitettavan vahvasti. Muun muassa Raninin 1982 version yhdessä kohdassa koko ääniraita musiikkeineen jouduttiin poistamaan - ja finaalin suomalaiset kuoro-osuudet kilpailivat kovastikin alkuperäisten englanninkielisten kuoro-osuuksien päälle liimattuina (vaikka Heikki Laurilan käsittelyssä ne eivät kuulostaneet aivan niin kauhistuttavan kakofonisilta kuin 1982 ruotsinkielisessä versiossa). Lehtosaaren duppauksessa finaalin joitakin kuoro-osuuksia onnistuttiin ilmeisesti taianomaisen digitekniikan avulla hiljentämään oleellisesti - (niinkin oleellisesti että Lumikin herätessä tajuaa vasta mieskuoron osuudessa pehmeästi laulettujen sanojen "and away to his castle we'll go, to be happy forever I know" soivan edelleen englanniksi). Frank Churchillin uljaan finaalimusiikin päälle ei myöskään enää tuhlattu suomalaisen kertojan ääntä kertomaan onnellisesta lopusta (- josta roimasti tyylipisteitä Lehtosaarelle!).

Matti Raninin suomentamasta ja ohjaamasta vuoden 1982 duppauksesta ei ole säilynyt DVD-aikakaudellemme muuta kuin Disneyn Lumikki-DVD:ltä löytyvä "Hei-Hoo" karaoke. KAVAn eli Suomen Kansallisen audiovisuaalisen arkiston vuoden 1982 filmikopiota Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä -klassikosta on kuitenkin esitetty harvinaisissa erikoisnäytöksissä, joista viimeisin järjestettiin Helsingin Tennispalatsin elokuvateatterissa 11. huhtikuuta 2009 (Taidemuseo Tennispalatsin "Walt Disney ja Euroopan taide" -näyttelyn yhteydessä). KAVAn erikoisohjelmistoa kannattaa siis pitää silmällä, mikäli haluaa kuulla Matti Raninin ainutlaatuisen Lumikki-duppauksen vuodelta 1982.

Painotan vielä että tuo 1982 ruotsinkielinen Doreen Denningin ohjaama versio (joka löytyy viimeisimmältä Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä -DVD:ltä sekä BluRayltä) on NIIN lähellä Raninin version äänellistä maailmaa, että se tarjoaa loistavaa todistusaineistoa lähes kaikesta siitä jonka takia Raninin Lumikki on yksi legendaarisimmista koskaan tehdyistä suomenkielisistä Disney-duppauksista. Kannattaa kuunnella, vaikkei ruotsia ymmärtäisikään!

Teksti: Kenneth Sundberg

Lämpimät kiitokset: Finnkino Tennispalatsi,
Taidemuseo Tennispalatsi, Kaisa Kettunen, Sointu Fritze,
KAVA, Tapio Riihimäki, Aleksi Rönkä, Elonet.fi,
Olli Ylinen, sekä herra Matti Ranin

www.kava.fi
www.elonet.fi

Enemmän
Kirjaliton & Raninin
muista Musiikkisaduista
K e n N e t i n
Musiikkisatu-Tietokannassa

Matti Raninin ohjaamia
Disneyn elokuvaduppauksia
Topi ja Tessu (1981)
Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä (1982?)
Kaunotar ja Kulkuri (1984?)
Mikki Hiiren Jouluaatto (1984?)
Oliver ja Kumppanit (1989)
Pieni Merenneito (1990)
Kaunotar ja Hirviö (1992)

Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä
Matti Raninin Versio

Nähty ja kuultu elokuvateattereissa
ensikerran mitä ilmeisimmin
joulukuussa 1982
(kts. vuosilukumysteeri).
Uudelleen elokuvateattereissa 1987
(Lumikin 50-vuotisjuhlan kunniaksi),
syksyllä 1988, sekä 1992.

Käännös ja ohjaus
Matti Ranin

Laulujen (musiikillinen) johto
Heikki Laurila

Tuotanto
Suomi-Filmi Oy ja
Finn-Kasper, Matti Ranin ky

Ääninäyttelijät
Jaana Oravisto...Lumikki
Johanna Nurmimaa...Lumikin laulut
Matti Olavi Ranin... Kertoja / Prinssi
Markku Runne...Prinssin laulut
Kyllikki Forssell...Kuningatar / Noita
Matti Ranin...Viisas
Aimo Tepponen...Jörö
Olli Tuominen...Nuhanenä
Martti Pennanen...Unelias
Uula Laakso...Ujo
Esa Saario...Peilin Henki
Ari Piispa...Metsästäjä
Pekka Autiovuori...Lystikäs
(tässä 1982 versiossa
äänetön Vilkas on Lystikäs ja
puhelias Lystikäs on Vilkas)

Snövit och de Sju Dvärgarna
Ruotsinkielinen versio 1982

Nähty ja kuultu ruotsalaisissa
elokuvateattereissa ensikerran 1982 sekä
myös 1994 videojulkaisussa ja
2001 ruotsinkielisessä
DVD-julkaisussa.

Käännös ja ohjaus
Doreen Denning

Laulujen käännökset
Karl Lennart &
Bernt Dahlbäck

Laulujen (musiikillinen) johto
Gunnar Svensson

Äänitys
Europafilm Studio

Ääninäyttelijät
Anna-Lotta Larsson...Snövit
Bruno Wintzell...Prinsen
Lil Terselius...Drottningen
Helena Brodin...Häxan
John Harryson...Kloker
Mille Schmidt...Blyger
Olof Thunberg...Butter
Hans Lindgren...Glader
Stig Grybe...Trötter
Bert-Åke Varg...Prosit
Georg Rydeberg...Spegelrösten
Jan Nygren....Jägaren

Kääpiö-Kuoro
Snötvättarna

Snövit och de Sju Dvärgarna
Ruotsinkielinen versio 1938

Käännös ja ohjaus
(ei tiedossa)

Ääninäyttelijät
Tatjana Angelini...Snövit
Gösta Kjellertz...Prinsen
Hjördis Pettersson...Drottningen & Häxan
Rune Carlsten...Kloker
Nils Hultgren...Blyger
Stig Järrel...Butter
Carl-Gunnar Wingård...Glader
Ragnar Falck...Trötter & Prosit
Tord Stål...Spegelrösten

Kääpiö-Kuoro
Wiggerskvartetten

Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä
Suomenkielinen versio 1962

Nähty ja kuultu elokuvateattereissa
ensikerran 1962 sekä myös 1973

Käännös
Lea Joutseno

Laulut
kuultiin ruotsinkielisinä

Ohjaus
Ritva Laatto

Ääninäyttelijät
Eeva-Kaarina Volanen...Lumikki
Rauno Ketonen...Prinssi
Rauni Luoma...Kuningatar / Noita
Pentti Irjala...Viisas
Pentti Riuttu...Ujo
Risto Mäkelä...Jörö
Martti Tschokkinen...Lystikäs
Jukka Sipilä...Unelias
Heikki Savolainen...Nuhanenä
Mauno Hyvönen...Peilin Henki
Ritva Ahonen...Kertoja

Lumikki ja Seitsemän Kääpiötä
Suomenkielinen versio 1994

Nähty ja kuultu ensikertaa
1994 videojulkaisussa sekä myös
2001 DVD-julkaisussa.

Käännös ja ohjaus
Pekka Lehtosaari

Tuotanto
Tuotantotalo Werne Oy

Ääninäyttelijät
Riikka Väyrynen...Lumikki
Kukka-Maaria Ahonen...Lumikin laulut
Tom Nyman...Prinssi
Terhi Panula...Kuningatar
Seela Sella...Noita
Matti Ranin...Viisas
Veikko Honkanen...Jörö
Tom Wentzel...Nuhanenä
Antti Pääkkönen...Lystikäs
Pekka Lehtosaari...Unelias
Juha Muje...Ujo
Juha Hyppönen...Peilin Henki
Markku Riikonen...Metsästäjä
Esa Saario...Kertoja

"Lumikki Suomeksi"
-kokonaisuuden
kakkossivulla
Lumikin soundtrackista,
sekä Matti Raninin ja
Reino Bäckmanin
Lumikki-äänitteistä!

KenNetin LUMIKKI TIETOKANTA
Koti Kaikille Kauniille ja Kauhistuttaville Asioille
The Snow White Database Front Page

Tietojen kokoaminen,
kuvien muokkaus ja teksti:
Kenneth Sundberg

Kennethin kiitokset
kaikille niille ihmisille, yhteisöille
ja yrityksille jotka ovat auttaneet yli
kahdenkymmenen vuoden ajan Lumikki-
aineiston keräämisessä, tiedon kartuttamisessa
sekä upeiden muistojen hankkimisessa:
Aku Ankan toimitus, Markku Kivekäs,
Paula Antila, Markku Saarinen, Elina Toppari,
Akateeminen kirjakauppa, Stina Kullberg,
Pentti Hauhiala, Rafael Aho, Kulkukatin Poika,
Pekka Lehtosaari, Elokuvateatteri Studio 1-3,
Finnkino Tennispalatsi, Taidemuseo Tennispalatsi,
Kaisa Kettunen, Sointu Fritze, KAVA,
Tapio Riihimäki, Aleksi Rönkä, Elonet.fi,
Olli Ylinen, Pöllövaari & Taikalinna.net,
Sampo Haahti & Sammonlaari.net
sekä herra Matti Ranin,
ja Lea & Gary

Duppaustietojen lähteet:
www.kava.fi • www.elonet.fi

Muut lähteet:
Ilta-Sanomat / Iltalehti
Disney, Aku & minä: Markku Kivekäs muistelee
(2007, Pekka Tuliara / Sanoma Magazines)
Intimiteatterin esite 1980-luvulta
Matti Ranin: Käsi otsalla! (2004, Teos)
Richard Holliss & Brian Sibley:
Snow White and the Seven Dwarfs & the
Making of the Classic Film (Hyperion, 1987/1994)
Aku Ankka -lehden "Oma Nurkka"
(Sanoma Osakeyhtiö / Sanoma Magazines)
Wikipedia.org / ja Kenneth Sundberg

KenNetti on Kenneth Sundbergin täysin epäkaupallinen nettisaitti joka kunnioittaa ja ylistää lahjakkaita ihmisiä ja heidän töitään. Kaiken tälle saitille kerätyn materiaalin tarkoituksena on jakaa informaatiota, edistää tietämystä vähemmälle huomiolle jääneistä asioista, sekä viihdyttää ihmisiä kaikkialla maailmassa. KenNetti ja Kenneth Sundberg eivät ole missään tekemisissä tällä saitilla mainittujen yhtiöiden, teemapuistojen, elokuvien, ihmisten, kummitusten tai muiden asioiden kanssa. Oikeuksia materiaalien jäljentämiseen ei ole myönnetty KenNetille eikä Kenneth Sundbergille, lukuunottamatta osioita missä asiasta on erikseen mainittu. Jos Sinun mielestäsi jokin kuva tai muu materiaali ei saisi olla tällä saitilla, ole ystävällinen ja OTA YHTEYTTÄ Kenneth Sundbergiin, niin voimme nopeasti ratkaista ongelman.

KenNetti is a totally non-commercial website by Kenneth Sundberg to pay tribute and to honour the work of talented people behind some of the most wonderful things found on this planet. All the material is gathered here only to inform, to promote things that need to be noticed, and to entertain people all over the world. KenNetti and Kenneth Sundberg are not affiliated to any of the companies, theme parks, movies, people, ghosts or other things appearing on this site. No rights of reproduction have been granted to KenNetti or Kenneth Sundberg, except where indicated. If You feel that some image or material whatsoever should not appear on this site, please CONTACT Kenneth Sundberg so that we can quickly resolve the problem.