KENNETIN PÄÄSIVU • THE KENNETTI MAIN PAGE
Sivuston suunnittelu ja ylläpito: Kenneth Sundberg
Viimeisin Päivitys: Marraskuun 3, 2010

KenNetin viihdetietokanta - the KenNetti entertainment database
Hammer Film Productions
KenNetin Tietokanta

Englantilainen Hammer Film Productions on taatusti maailman tunnetuimpia elokuvayhtiöitä. Siinä missä Walt Disneyn nimi rinnastetaan koko perheen viihteeseen ja Metro-Goldwyn-Mayer suuriin musikaaleihin, Hammer-nimi tuo useimmille välittömästi mieleen nostalgisen, vahvasti väritetyn goottikauhun, sekä Christopher Leen Draculana ja Peter Cushingin joko kilttinä tai tuhmana tohtorina - ja ehkäpä myös joukon isorintaisia naisia kiljumassa veren roiskuessa ympäri seiniä.

Kuitenkin vain murto-osa Hammerin elokuvista edustaa kyseenalaista "tissien ja veren" genreä (josta studio jostain kumman syystä parhaiten muistetaan). Varsinkin nykyään Hammerin legendaarisimmat teokset ovat pikemminkin harmittomia "satuja" kuin vakavasti otettavia, shokeeravia kauhuelokuvia.

KenNetin Hammer-tietokanta esittelee legendaarisen elokuvayhtiön juuri siitä näkökulmasta josta sitä harvoin tarkastellaan.

Muun muassa polkupyöräkauppiaana elantonsa ansainnut englantilainen William Hinds (1887-1957) perusti Hammer Productions Limited -yhtiön marraskuussa 1934. Hinds tunnettiin sekä varietee-esiintyjänä että useiden teattereiden hallintotehtävissä taiteilijanimellään Will Hammer. Monitoimimies Hindsin elokuvallisia visioita päätyi tukemaan myös espanjalaissyntyinen Enrique Carreras (1880-1950) jonka kanssa Hinds perusti jo toukokuussa 1935 toisen yhtiön nimellä Exclusive Films Ltd, sekä valmistamaan että levittämään elokuvia.

Hammerin ensimmäinen elokuva, tosin vain tunnin mittainen The Public Life of Henry the Ninth (1935) parodioi ohjaaja Alexander Kordan elokuvaa The Private Life of Henry VIII (1933). Hammerin toinen elokuvatuotanto, The Mystery of the Mary Celeste (1936), oli pidemmän kestonsa lisäksi varsin kunnianhimoinen tekele; elokuvan pääosaan saatiin Bela Lugosi, joka muistetaan parhaiten nimiroolistaan Universal Picturesin 1931 Dracula -kauhuklassikossa. The Mystery of the Mary Celesten jälkeen Hammer/Exclusive tuotti kolme muuta elokuvaa, kunnes lähestyvä 2. maailmansota keskeytti lähes kaiken Hindsin ja Carrerasin elokuvatoiminnan.

Sodan päätyttyä Hammer/Exclusive-yhtiöt saivat vahvistusta perustajiensa jälkeläisistä. Näihin kuului William Hindsin poika Anthony Hinds ja Enrique Carrerasin poika James Carreras, sekä Jamesin oma poika Michael Carreras. Sodan jälkeinen elokuvatuotanto tehtiin lähes kokonaan Exclusiven nimissä, kunnes tammikuussa 1949 luotiin uusi Hammer Film Productions Ltd, jonka toimitusjohtajaksi nousi James Carreras. Tämän "uuden Hammerin" ensimmäinen elokuvatuotanto oli Doctor Morelle (1949) joka sai inspiraationsa British Broadcasting Corporationin (BBC) radio-ohjelmasta. Radiotuotannot olivat jo aiemminkin inspiroineet Hammer/Exclusive -elokuvia. Ei siis ihme että uuden elokuvayhtiön merkittäväksi virstanpylvääksi päätyi suositusta televisiosarjasta tehty elokuvasovitus.

BBC:n tuottama kuusiosainen scifi-painotteinen televisiosarja The Quatermass Experiment osoittautui suureksi menestykseksi kesän 1953 ensiesityksellään. James Carreras ja Anthony Hinds saivat neuvoteltua omasta elokuversiostaan sopimuksen BBC:n kanssa. Hammer-yhtiö pyrki vuoden 1955 elokuvasovituksessaan painottamaan tarinan inhottavuuksia, kauhua ja toimintaa. Hammerin version kiinnostavuutta yleisön silmissä lisäsi varmasti se, että British Board of Film Censors (BBFC) vaati elokuvalle X-sertifikaatin (joka vuonna 1955 tarkoitti kiellettyä alle 16-vuotiailta; vuodesta 1970 alkaen se muuttui tarkoittamaan kiellettyä alle 18-vuotiailta). Toisin kuin elokuvayhtiöt yleensä, Hammer käytti ansaitsemaansa sertifikaattia elokuvan mainostuksessa riemukkaasti hyväkseen; elokuvan lopullinen nimikin muutettiin muotoon The Quatermass Xperiment (vaikka Yhdysvalloissa se kulki nimellä The Creeping Unknown). Tästä mustavalkoisesta, Val Guestin ohjaamasta scifi-elokuvasta tuli Hammerin historian ensimmäinen todellinen menestys - sekä suunnannäyttäjä tuleville kauhuille.

Vaikka yleisö tiesi täsmälleen mitä odottaa, Hammerin seuraava suurtuotanto X the Unknown (1956) ei ollut varsinainen jatko-osa Quatermass-elokuvalle. Käsikirjoittaja Jimmy Sangster keksi avaruudesta lennähtäneiden uhkien sijaan maapallon sisältä pursuvan, polttavan, syövyttävän vaaran. Leslie Normanin ohjaama lopputulos oli The Quatermass Xperimentiäkin kauhistuttavampi: tässä elokuvassa useampi kuin yksi ihminen suli luurangoksi. Jos X the Unknown olisi kuvattu väreissä, BBFC olisi tuskin päästänyt elokuvan pahimpia kohtauksia sensuurinsa läpi.

Hammerin seuraava merkittävä elokuva oli varsinainen jatko-osa The Quatermass Xperimentille. Yksinkertaisesti nimetty Quatermass II (1957) oli ehkä hiukan vähemmän shokeeraava kuin kaksi edeltäjäänsä, mutta kumpaakin huomattavasti eeppisempi scifi-seikkailu. Tällä kertaa alkuperäisen The Quatermass Experiment -televisiosarjan käsikirjoittaja Nigel Kneale saatiin kirjoittamaan elokuvan alkuperäistarina ja siksi elokuvakin muistutti enemmän alkuperäistä televisiosarjaa. Tuotantokustannuksissa ei kuitenkaan säästelty, sillä James Carreras sai United Artists -yhtiön rahoittamaan elokuvaa. Kolmannen mustavalkoisen Quatermass-seikkailunsa myötä Hammer oli kasvanut suuremmaksi kuin jakeluyhtiönsä Exclusive, jonka toiminta hiipui vuosien vieriessä olemattomiin.

Quatermass-elokuvasarja oli kieltämättä näyttänyt suuntaa, mutta Hammerin menestystarina ei ollut vielä oikeasti alkanutkaan. Vasta seuraava elokuvatuotanto, Eastman-väreissä groteskisti hehkuva The Curse of Frankenstein (1957) toi yhteen kaikki ne edut, vahvuudet ja muut voimavarat jotka vakiinnuttivat todellisen Hammer-tyylin kertaheitolla. (Lienee puhdas yhteensattuma että yhtiön perustaja William "Will Hammer" Hinds kuoli vain kuukausi The Curse of Frankensteinin toukokuisen julkaisun jälkeen). Hammer oli jo vuodesta 1949 lähtien käyttänyt komeaa Oakley Court -goottikartanoa elokuvissaan, kuvaamalla sekä sen sisällä että ulkopuolella. Vuodesta 1951 lähtien yhtiö oli keskittänyt tuotantoaan toiseen, isompaan "talostudioon" - alkuperäisnimeltään Down Place - josta tuli kuuluisa Bray Studios. Viimeksimainitusta kiinteistöstä ja sen tontista tuli Hammerin yksinoikeudellinen ja erittäin omalaatuinen tuotantokeskus kuudentoista seuraavan vuoden ajaksi. Hammer Film Productionsin ensimmäisenä värielokuvana The Curse of Frankenstein käytti loistavasti hyväkseen näitä ainutlaatuisia kuvauspaikkoja. Bray Studios oli Hammerin käytössä aina vuoden 1967 The Mummy's Shroud -elokuvaan asti. Toisin kuin elokuvissa yleensä, tuttujen kuvauspaikkojen bongaaminen on yksi osa Hammer-elokuvien kiistatonta taikaa.

The Curse of Frankenstein -elokuvasta tuli lukemattomilta piirteiltään Hammerin "goottisten kauhujen" prototyyppi. Tämä oli sekä Peter Cushingin että Christopher Leen ensimmäinen Hammer-elokuva. Ohjaaja Terence Fisher oli ohjannut Exclusive-yhtiölle useita korkealaatuisia elokuvia, eikä siirtyminen väriin ja shokeeraviin kauhuihin näyttänyt olevan hänelle lainkaan vaikeaa. Käsikirjoittaja Jimmy Sangster puhalsi ikivanhoihin väsyneisiin hirviöihin uutta puhtia, huomattavasti niitä uudistaen. Eniten Hammerille käsikirjoituksia tai niiden viimeistelyjä teki kuitenkin tuottaja Anthony Hinds, tosin salanimellä John Elder. Lavastaja Bernard Robinsonista tuli todellinen Hammer-legenda muokatessaan Bray Studiosin rakennuksia eri näköisiksi lukemattomiin elokuviin. Kuvaaja Jack Asher piti huolta siitä että ajoittaiset hekumalliset valaistusefektit tallentuivat filmille moitteettomasti (ja näin varmisti muun muassa sen, että italialainen Mario Bava halusi omissa elokuvissaan pistää vieläkin paremmaksi aivan uskomattomilla väripaleteilla). Quatermass-elokuvissa perkussiopainotteiset säveltäjänkannuksensa ansainneesta James Bernardista tuli eittämättä Hammerin musikaalinen sielu, musiikillisten johtajien John Hollingsworthin sekä Philip Martellin valvonnassa. Ennennäkemättömistä erikoistehosteista ja muista hirviömäisyyksistä vastasivat muun muassa naamiointimestari Phil Leakey sekä kanadalaissyntyinen Les Bowie. Tusina sivuosissa vilahtavia vakionäyttelijöitä (muun muassa Michael Ripper ja Thorley Walters) teki Hammerin elokuvista kotoisen oloisia.

Jättimenestykseksi osoittautunut The Curse of Frankenstein vakiinnutti myös Hammerin hirviöiden tehokkaat ensinäyttäytymiset - joskus ennätyksellisen shokeeravina, joskus "elämää-suuremman" tyylikkäinä ilmestyksinä. (KenNetin yksittäiset Hammer-elokuvien arvostelut perehtyvät näihin ensinäyttäytymisiin perusteellisemmin). Seuraavana Hammerin kammioista ilmestynyt Dracula (1958, Yhdysvalloissa Horror of Dracula) osoittautui vieläpä suuremmaksi menestykseksi kuin edeltäjänsä - mikä ei tosin ollut ihme. Vauhti kiihtyi ja tunnelma muuttui entistä lumoavamman goottiseksi myös Draculaa seuraavissa klassikoissa The Hound of the Baskervilles (1959), The Mummy (1959), The Brides of Dracula (1960), The Curse of the Werewolf (1961), The Phantom of the Opera (1962), The Kiss of the Vampire (1964) ja The Gorgon (1964). Useimmat näistä "goottikauhuista" olivat Universal Picturesin rahoittamia, osarahoittamia ja/tai levittämiä. Sopimukset muiden tärkeiden rahoittajien kuten Columbia Picturesin, Paramount Picturesin, United Artists -yhtiön sekä Associated British Picture Corporationin (ABPC) kanssa pitivät Hammerin elokuvatuotannon vilkkaasti käynnissä.

Kauhuelokuviensa lisäksi Hammer tuotti jatkuvasti muunlaisiakin elokuvia - kevyitä komedioita, vakavia draamoja, sotaelokuvia, eeppisiä seikkailuja, dokumenttejä sekä musiikki-, matkailu- ja muita lyhytelokuvia, joilla kaikilla oli paljolti oma tyylinsä. Vaikka kauhuelokuvat osoittautuivat yhtiön valttikortiksi, ei pidä luulla että Hammer oli genrevalikoimassaan yksipuolinen. Tässä vaiheessa Hammer ei ollut myöskään vielä tuottanut (hemaisevista naistähtösistään huolimatta) yhtäkään niistä "tissejä ja verta" -elokuvistaan joista yhtiö tuli vasta 1970-luvun taitteessa pahamaineisen kuuluisaksi. Tärkeitä teoksia Hammerin monipuoliselta kultakaudelta edustivat muun muassa hittikomedia I Only Arsked (1959), pedofiilidraama Never Take Sweets from a Stranger (1960), Robin Hood -seikkailu Sword of Sherwood Forest (1960), poliisidraama Hell is a City (1960), merirosvoseikkailut The Pirates of the Blood River (1962) sekä The Devil-Ship Pirates (1964), merirosvo-aihetta ja kauhuaineksia yhdistelevä seikkailujännäri Captain Clegg (1962), romanttinen seikkailuspektaakkeli She (1965) sekä apokalyptisia piirteitä sisältävä scifi-draama The Damned (1963). Yliluonnollisiin hirviöihin kyllästyneen Jimmy Sangsterin kirjoittamasta psykologisesta trilleristä Taste of Fear (1961) tuli ohjaaja Seth Holtin käsissä yksi Hammerin tyylikkäimmistä sekä loppuratkaisultaan yllättävimmistä elokuvista. Sen vanavedessä Hammer tuotti lukuisia muitakin psykologisia trillereitä, kuten Maniac (1963), Paranoiac (1964), Nightmare (1964), Fanatic (1965) ja Crescendo (1970).

Merkittävä käänne Hammer-historiassa koettiin vuonna 1964 jolloin sekä Universal että Columbia lopettivat yhteistyönsä yhtiön kanssa. Hammer sai neuvoteltua uuden rahoitus- ja levityssopimuksen jonka muina osapuolina olivat Twentieth Century Fox Film Corporation, sekä vanhemmat kumppanit ABPC ja Seven Arts. Vaikka elokuvien rahoitus ja levitys oli taas taattu muutamaksi vuodeksi eteenpäin, uusi sopimus tarkoitti Hammerille kukkaron nyörien kiristämistä. Kuvauspaikat vaihtuivat pikkuhiljaa tunnelmalliselta Bray Studiosilta ABPC:n Elstree -studioille. Kuvaukseen ei enää panostettu niin paljon kuin Jack Asherin aikakaudella. Vuoden 1965 jälkeen tuotetuissa Hammer-elokuvissa näkyy selvä kokonaislaadun notkahdus (vaikkei Hammer vielä tässäkään vaiheessa vajonnut vulgaariin "tissien ja veren" maailmaan). KenNetti käyttää Hammerin vuosista 1965-1969 termiä "hopeakausi". Vaikka näinä vuosina Hammer tuotti muutamia historiansa epätasaisimpia ja tylsimpiä elokuvia, mukaan mahtuu myös muutama mestariteos jotka tuntuvat hetkellisiltä paluumatkoilta yhtiön kultakaudelle. Hopeakauden merkittävimpiin Hammer-elokuviin kuuluvat muun muassa elegantti psykodraama The Nanny (1965), sangen vakuuttava Rasputin the Mad Monk (1966), kokonaisen genren liikkeelle polkaissut The Plague of the Zombies (1966), dinosaurusbikinieepos One Million Years B.C. (1966), monitasoinen moraalitutkielma Frankenstein Created Woman (1967), Hammerin ainoa värillinen Quatermass-elokuva Quatermass and the Pit (1967) sekä useiden ylistämä paholaisenpalvontatutkielma The Devil Rides Out (1968).

"Hopeakaudella" Hammer tuotti myös ensimmäisen kauhu-ja jännityssarjansa televisiolle. Journey to the Unknown (1968) -sarjan rahoitti sekä Twentieth Century Fox että amerikkalainen ABC. Sarjan korkealaatuisuuden takaamiseksi Fox valitsi päätuottajaksi Joan Harrisonin, jonka aiempia tuotoksia oli erittäin tunnettu ja suosittu antologiasarja Alfred Hitchcock Presents. Vaikka Hammerin kaksi myöhempää televisiosarjaa Hammer House of Horror (1980) sekä Hammer House of Mystery and Suspense (1984) nauttivat suuremmasta suosiosta, Journey to the Unknown edustaa aidompaa, alkuperäisempää Hammer-tyyliä. Hammer oli kaiken lisäksi yrittänyt jo The Curse of Frankensteinista (1957) lähtien saada rahoittajia innostumaan televisiotuotannosta, mutta ainoaksi todisteeksi tästä jäi Columbia-elokuvayhtiön omistaman Screen Gemsin tuottama pilottijakso sarjalle Tales of Frankenstein (1958).

Hopeakauden loppupuolella Twentieth Century Foxin tilalle rahoittajaksi ja levittäjäksi saapui Warner Bros-Seven Arts. Saattaa olla mahdollista että juuri tästä syystä hopeakauden viimeiset elokuvatuotannot - Dracula Has Risen from the Grave (1968), Frankenstein Must Be Destroyed (1969) ja Taste the Blood of Dracula (1970) - erottuivat edukseen sekä visuaalisesti että sisällöllisesti. Kaiken lisäksi, vain muutama päivä ennen Dracula Has Risen from the Graven kuvausten alkua Hammerille myönnettiin suuresti kunnioitettu Queen's Award to Industry -palkinto, joka on saattanut hetkellisesti vaikuttaa elokuvien tuottajien haluun pitää laatu mahdollisimman korkeana. Vain kaksi vuotta myöhemmin koitti Hammerin uusi aikakausi, jonka tissipaljous lesboiluineen sekä räikeine veren roiskutteluineen olisivat varmasti aiheuttaneet sydänkohtauksen Englannin kuningattarelle.

Monet asiat päättyivät Hammer-yhtiössä 1970-luvun vaihteessa. Merkittävintä oli se että yhtiön perustajan poika Anthony Hinds sai tarpeekseen ja lähti (mutta ilmeisesti kuitenkin jatkoi käsikirjoitusten laatimista freelancerina, sillä esimerkiksi syksyllä 1972 kuvatun Frankenstein and the Monster from Hell -elokuvan alkuperäiskäsikirjoituksessa Hinds oli John Elderinä pistänyt merkille Peter Cushingin merkittävän ulkonäöllisen vanhenemisen). James Carreras huomasi ennenpitkää kuinka korvaamaton Anthony Hinds oli ollut tuotantopäällikkönä. Jamesin poika Michael Carreras oli lähtenyt yhtiöstä jo vuonna 1963 kokeilemaan omia siipiään - osittain myös siksi ettei tullut toimeen isänsä kanssa - mutta nyt ritariksi lyöty isä-James halusi poikansa takaisin Hammerin hallintoon, tarjoten tälle lopulta toimitusjohtajan paikkaa. Michael, joka oli ohjannut joitakin Hammerin oudoimmista 1960-luvun elokuvista (suurelta osin freelancerina), ryhtyi pitkän kädenväännön jälkeen johtamaan yhtiötä. Tämä ei kuitenkaan ollut ainoa syy Hammerin elokuvallisen tason hurjaan laskuun, sillä isä-Carreras toi oman kortensa kekoon innostumalla BBFC:n löysemmästä sensurointilinjasta ja vaatimalla valkokankaalle alastomuutta, aina vaan isompia tissejä, pehmopornoa, lesborakkautta sekä ylipursuavaa verellä mässäilyä.

Muun muassa Roger Cormanin ohjaaman Edgar Allan Poe -elokuvasarjan taustalla ollut American International Productions rahoitti vain yhden elokuvan Hammerille. Kyseessä oli uuden aikakauden aloittanut The Vampire Lovers (1970) joka ei säästellyt tabujen rikkomisessa. Fantale Films -yhtiön ironisen kuvaavasti nimetty tuottajaduo Harry Fine ja Michael Style vastasi pitkälti The Vampire Loversin tuotannosta, kuten myös kahden "jatko-osan" Lust for a Vampire (1971) ja Twins of Evil (1971) kokonaisuuksista. Nämä kolme elokuvaa muodostavat Hammerin Karnstein-trilogian. Hammerin tämän aikakauden muiden elokuvien rahoittajina ja levittäjinä toimivat muun muassa Emi Film Productions Ltd:n omistama ABPC (Anglo-EMI Film Distributors) sekä Rank Film Distributors. Vain muutaman vuoden kestäneen "tissejä ja verta" -kauden suurimpiin Hammer-menestyksiin kuului televisiokomediasarjasta On the Buses tehty elokuvaversio On the Buses (1971) jossa kauhua ei ollut nimeksikään ja tissejäkin hyvin vähän. Aikakauden edustavimpiin Hammer-tuotoksiin kuului edeltäjäänsä viihdyttämpi dinosaurusseikkailu When Dinosaurs Ruled the Earth (1970), yllättävän elegantti Viiltäjä-Jack-versio Hands of the Ripper (1971) sekä poikkeuksellinen ihmissusitrilleri Demons of the Mind (1972).

Kauhuelokuvat olivat maailmanlaajuisesti murrosvaiheessa, jossa edes vertaroiskivat isorintaiset vampyyrit eivät pärjänneet ihmisiä syöville zombiearmeijoille (Night of the Living Dead, 1968), paholaisen riivaamille tytöille (The Exorcist, 1973) tai polvenkorkuiselle antikristukselle (The Omen, 1976). Hammer-yhtiössä tämä tajuttiin liian myöhään. Yhtiön viimeiseksi kauhuelokuvaksi päätyi paholaisenpalvontaeepos To the Devil a Daughter (1976) jonka surkuhupaisan antikliimaksin voidaan nähdä myös symbolisoivan Hammer-elokuvayhtiön kuolemaa. Hammeria yritettiin elvyttää 1980-luvulla tuotettujen televisiosarjojen avulla - ja vaikka kulttimaine oli taattu, katselijoita ei ollut kuitenkaan tarpeeksi.

Mutta kuten yhtiön elokuvasarjassa aina uudelleen henkiinheräävä verehimoinen kreivi Dracula, Hammer Film Productions ei ole itseasiassa vieläkään lopullisesti kuopattu. Toimitusjohtaja Simon Oakesin johdolla henkiinherätetty Hammer julkaisee marraskuussa 2010 uusimman elokuvatuotantonsa. Projekti on kuitenkin jo valmiiksi kyseenalainen: englanninkielinen uusintaversio loistavasta ruotsalaisesta vampyyrielokuvasta Låt den rätte komma in (2008). Vuoden 2011 puolella Hammer julkaisee ainakin kaksi elokuvaa - klassisen kummitusjutun The Woman in Black, sekä trillerin The Resident jossa nähdään myös Hammer-legenda Sir Christopher Lee. Mikäli nämä elokuvat menestyvät, saattaa nykyinen Hammer tehdä uusintaversioita useista kulttiklassikoistaan.

Teksti: Kenneth Sundberg

Hammer Elokuvien
täydellinen listaus

Termi "Hammer"
käsittää seuraavat yhtiöt:

Hammer Productions Ltd
(perustettu marraskuussa 1934)

Exclusive Films Ltd
(perustettu toukokuussa 1935)

Hammer Film Productions Ltd
(perustettu tammikuussa 1949)

Hammer / Exclusive
elokuvat & lyhytfilmit
*Lyhytfilmejä, pituus alle 45 min
The Public Life of Henry the Ninth (1935)
The Mystery of the Mary Celeste (1936)
The Song of Freedom (1936)
The Bank Messenger Mystery (1936)
Sporting Love (1936)
*Candy's Calendar (1946)
*Old Father Thames (1946)
*Cornish Holiday (1946)
Death in High Heels (1947)
*Bred to Stay (1947)
*Crime Reporter (1947)
*Skiffy Goes to Sea (1947)
*We Do Believe in Ghosts (1947)
The Dark Road (1948)
Dick Barton Special Agent (1948)
Who Killed Van Loon? (1948)
River Patrol (1948)
Dick Barton Strikes Back (1949)
The Jack of Diamonds (1949)
The Adventures of PC 49 (1949)
Celia (1949)
Doctor Morelle (1949)
*It's a Dog's Life (1949)
*Monkey Manners (1950)
Room to Let (1950)
The Man in Black (1950)
Meet Simon Cherry (1950)
Dick Barton at Bay (1950)
Someone at the Door (1950)
The Lady Craved Excitement (1950)
What the Butler Saw (1950)
*The Village of Bray (1951)
*Chase Me Charlie (1951)
Cloudburst (1951)

The Dark Light (1951)
The Black Widow (1951)
A Case for PC 49 (1951)
To Have and to Hold (1951)
The Rossiter Case (1951)
*Keep Fit with Yoga (1951)
*Yoga and the Average Man (1951)
*Yoga and You (1952)
Death of an Angel (1952)
Whispering Smith Hits London (1952)
Wings of Danger (1952)
Lady in the Fog (1952)
Stolen Face (1952)
The Last Page (1952)
Never Look Back (1952)
*Queer Fish (1952)
*River Ships (1953)
Spaceways (1953)
The Flanagan Boy (1953)
The Saint's Return (1953)
The Gambler and the Lady (1953)
Four Sided Triangle (1953)
*Modern Ireland (1953)
*Sky Traders (1953)
Blood Orange (1953)
Mantrap (1953)
36 Hours (1954)
Five Days (1954)
Mask of Dust (1954)
Face the Music (1954)
The Stranger Came Home (1954)
The Men of Sherwood Forest (1954)
The House Across the Lake (1954)
Life with the Lyons (1954)
The Lyons in Paris (1955)
*The Right Person (1955)
*Cyril Stapleton and the Show Band (1955)
*The Eric Winstone Bandshow (1955)
The Glass Cage (1955)
Murder by Proxy (1955)
Break in the Circle (1955)
Third Party Risk (1955)

KULTAKAUSI
Hammer Film Productions
The Quatermass Xperiment (1955)
Women Without Men (1956)
X the Unknown (1956)
Quatermass II (1957)
The Steel Bayonet (1957)
The Curse of Frankenstein (1957)
The Abominable Snowman (1957)
Dracula (Horror of Dracula) (1958)
The Revenge of Frankenstein (1958)
The Camp on Blood Island (1958)
Up the Creek (1958)
Further Up the Creek (1958)
The Snorkel (1958)
The Hound of the Baskervilles (1959)
The Man Who Could Cheat Death (1959)
The Mummy (1959)
The Ugly Duckling (1959)
The Stranglers of Bombay (1959)
Yesterday's Enemy (1959)
Ten Seconds to Hell (1959)
I Only Arsked (1959)
Don't Panic Chaps (1959)
Visa to Canton (1960)
The Brides of Dracula (1960)
The Two Faces of Dr Jekyll (1960)
Never Take Sweets from a Stranger (1960)
Sword of Sherwood Forest (1960)
Sands of the Desert (1960)
Hell is a City (1960)
Watch It Sailor! (1961)
The Shadow of the Cat (1961)
The Curse of the Werewolf (1961)
The Terror of the Tongs (1961)
Taste of Fear (1961)
A Weekend with Lulu (1961)
The Full Treatment (1961)
Captain Clegg (1962)
The Phantom of the Opera (1962)
The Pirates of the Blood River (1962)
Cash on Demand (1963)
The Scarlet Blade (1963)
The Damned (1963)
Maniac (1963)
Paranoiac (1964)
The Kiss of the Vampire (1964)
The Evil of Frankenstein (1964)
Nightmare (1964)
The Gorgon (1964)
The Curse of the Mummy's Tomb (1964)
The Devil-Ship Pirates (1964)
Delayed Flight (1964)
The Runaway (1964)
Hysteria (1965)
Fanatic (1965)
She (1965)

HOPEAKAUSI
Hammer Film Productions
The Nanny (1965)
The Brigand of Kandahar (1965)
The Secret of Blood Island (1965)
Dracula - Prince of Darkness (1966)
The Plague of the Zombies (1966)
Rasputin the Mad Monk (1966)
The Reptile (1966)
The Old Dark House (1966)
The Witches (1966)
One Million Years B.C. (1966)
The Viking Queen (1967)
Frankenstein Created Woman (1967)
The Mummy's Shroud (1967)
Quatermass and the Pit (1967)
A Challenge for Robin Hood (1967)
The Anniversary (1968)
The Vengeance of She (1968)
The Devil Rides Out (1968)
Slave Girls (Prehistoric Women) (1968)
The Lost Continent (1968)
Dracula Has Risen from the Grave (1968)
Frankenstein Must Be Destroyed (1969)
Moon Zero Two (1969)
Taste the Blood of Dracula (1970)
Crescendo (1970)

"TISSEJÄ & VERTA" KAUSI
Hammer Film Productions
The Vampire Lovers (1970)
When Dinosaurs Ruled the Earth (1970)
The Horror of Frankenstein (1970)
Scars of Dracula (1970)
Lust for a Vampire (1971)
Countess Dracula (1971)
Creatures the World Forgot (1971)
On the Buses (1971)
Twins of Evil (1971)
Hands of the Ripper (1971)
Dr. Jekyll & Sister Hyde (1971)
Blood from the Mummy's Tomb (1971)
Vampire Circus (1972)
Dracula A.D. 1972 (1972)
Mutiny on the Buses (1972)
Straight on till Morning (1972)
Fear in the Night (1972)
Demons of the Mind (1972)
That's Your Funeral (1973)
Nearest and Dearest (1973)
Love Thy Neighbour (1973)
Man at the Top (1973)
Holiday on the Buses (1973)
Man About the House (1974)
The Satanic Rites of Dracula (1974)
Captain Kronos - Vampire Hunter (1974)
Frankenstein and the Monster from Hell (1974)
The Legend of the 7 Golden Vampires (1974)
Shatter (1974)
To the Devil a Daughter (1976)
The Lady Vanishes (1979)

* * * * *

KenNetin tämänhetkinen
Hammer-Tietokanta

Hammer Arvostelukeskus
(sisältäen kaikki KenNetin
arvostelemat ja analysoimat
Hammer-elokuvat)

Hammerin Frankensteinit
(sisältäen KenNetin
arvostelut ja analyysit
kaikista Hammerin
Frankenstein-elokuvista)

Hammerin Draculat
(sisältäen KenNetin
arvostelut ja analyysit
kaikista Hammerin
Dracula-elokuvista)

The Hammer Dracula Timeline
The Lives and Deaths of
Hammer's Dracula
(KenNetin englanninkielinen
analyysi kaikista Hammerin
Dracula-elokuvista)

Lisää Lyhytfilmejä
Hammer Film Productions tai Exclusive Films
(pituus alle 45 min)
Eric Winstone's Stagecoach (1956)
A Man on the Beach (1956)
Parade of the Bands (1956)
Just for You (1956)
Copenhagen (1956)
Danger List (1957)
Man with a Dog (1957)
Dick Turpin - Highwayman (1957)
Seven Wonders of Ireland (1958)
Enchanted Island (1958)
Sunshine Holiday (1958)
Clean Sweep (1958)
A Day of Grace (1959)
Ticket to Happiness (1959)
Operation Universe (1959)
The Edmundo Ros Half Hour (1959)
O'Hara's Holiday (1960)
National Sporting Club (1961)
Highway Holiday (1961)
Land of the Leprechauns (1962)
Sportsman's Paradise (1963)

TELEVISIO
Hammer Film Productions

Tales of Frankenstein
(ainoastaan pilottijakso, 1958)
Journey to the Unknown
(17 jaksoa, 1968)
Hammer House of Horror
(13 jaksoa, 1980)
Hammer House of
Mystery and Suspense
(13 jaksoa, 1984)

The World of Hammer
(koostesarja, 1990)

H a m m e r -
The Studio that Dripped Blood!
(BBC2 dokumentti, 1987)

Flesh and Blood -
The Hammer Heritage of Horror
(dokumentti, 1994)

* * * * *

UUSI HAMMER
tulevat tuotannot
Let Me In (2010)
The Woman In Black (2011)
The Resident (2011)

KenNetin Pääsivu
the KenNetti main page

KenNetin viihdetietokanta
the KenNetti entertainment database