KENNETIN PÄÄSIVU • THE KENNETTI MAIN PAGE
Sivuston suunnittelu ja ylläpito: Kenneth Sundberg
Viimeisin Päivitys: Joulukuun 15, 2013

KenNetin Teemapuistotietokanta - Disneyn Teemapuistot
DISNEY-PUISTOJEN ELÄMYKSET

Finding Nemo
Submarine Voyage

(20,000 Leagues Under the Sea)
(Submarine Voyage)

Tämä elämys löytyy ainoastaan
Disney-puistosta:

Disneyland,
Disneyland Resort California, Yhdysvallat,
Tomorrowland -alue

Elämyksen vapaa suomennos:
("Nemoa etsimässä – sukellusvenematka")

Yleisesti käytetyt
lyhennelmät virallisista nimistä:
Sub ride ja Nemo ride

Elämysluokka:
Klassikon uudelleenteemoitus

Elämystyyppi: Vedenalainen
dark ride
elokuvaheijastuksin.
Sukellusveneet eivät sukella
kokonaan veden alle ja kulkevat
yksiraiteisella radalla.

Submarine Voyage
ensimmäinen ajelu:
Kesäkuu 1959

Finding Nemo
Submarine Voyage
ensimmäinen ajelu:
Kesäkuu 2007

Istuimet ja vaunut:
Rinnakkain mahtuu
istumaan 20 henkilöä.

"Alas-vedettävät" yksittäiset
selkänojattomat penkit (jokaisen penkin
edessä oma pienikokoinen pyöreä ikkuna).
Yhteen sukellusveneeseen
mahtuu istumaan yhteensä
40 henkilöä.

Ajelun kesto (lastauksineen):
Noin 14 minuuttia

Pituusrajoitus:
Ei ole

Ikärajoitus tai -suositus:
Alle 7-vuotiaat vain aikuisen seurassa.

Virallinen varoitus:
Elämys ei sovi liikuntarajoitteisille.
(Marine Observation Outpost
tarjoaa elämyksestä filmatun version).

Tärkeää Disney-puistojen varoituksista

KenNetin varoitus / suositus:
Finding Nemo Submarine Voyage-elämys on paikoitellen sykähdyttävän kaunis sekä jopa taianomainen, mutta mukana on muutama pimeä osuus sekä hirviömäinen krottikala, jonka yllättävä ilmestyminen meren pimeydestä saattaa säpsäyttää. Myös sukellusveneen tunnelma voi pelottaa pieniä lapsia sekä vaikutuksille alttiita henkilöitä. Vaikka nämä sukellusveneet eivät ole ahtaimpia Disney-puistojen elämyksiä, ahtaan paikan kammoisille Finding Nemo Submarine Voyage voi olla sopimaton.

Sukulaiselämykset:
20,000 Leagues Under the Sea
(WDW 1971-1994; esitellään
myös tällä sivulla)

Sukulaiselämykset
(teemoitus & animaatiot):
Turtle Talk with Crush
The Seas with Nemo & Friends
Crush’s Coaster

Katso myös:
20,000 Leagues Under the Sea (Tokyo)
20,000 Leagues Under the Sea (näyttely)
The Little Mermaid: Ariel's Undersea Adventure
Under the Sea: Journey of the Little Mermaid
Les Mystères du Nautilus
Mermaid Lagoon

Submarine Voyage
Finding Nemo Submarine Voyage
Elämyksen historia
ja esittely

Legendaariset sukellusveneet saapuivat Kalifornian Disneylandiin jo kesäkuussa 1959, samaan aikaan Matterhorn-vuoren sekä Disneyland Monorailin kanssa. Vaikka nämä Disneyn sukellusveneet ovat aina kulkeneet laguunin pohjassa näkyvällä raiteella, eivätkä koskaan sukeltaneet kokonaan vedenpinnan alapuolelle, oli realismin rajat ylittävä alkuperäiselämys kuitenkin niin vahva, että lukemattomat ihmiset uskoivat veneen sukeltavan ihan oikeasti. Tämä virtuaalisukellus valtamerten pimeimpiin syvyyksiin tapahtui Disneylandin monien elämysten tavoin varsinaisessa "show-rakennuksessa", jonka strateginen valaistus, pakkoperspektiivit sekä muut erikoistehosteet piilottivat tehokkaasti sen tosiasian että vedenpinta pysyi koko matkan ajan vain aavistuksen verran sukellusveneen ikkunoiden yläpuolella. Disneylandin alkuperäiselämyksen tapauksessa show-rakennus oli (ja on edelleen) piilotettu Autopia-kohteen alle ja maisemoitu metsäksi. Rakennuksen sisäänkäynti sekä uloskäynti naamioitiin vesiputouksiksi.

Kuten Jungle Cruisen eläinten tapauksessa, myös Submarine Voyagen merenelävissä päädyttiin täysin keinotekoiseen illuusioon. Mekaanisten robottikalojen asemesta elämyksessä tukeuduttiin yksinkertaisempaan "marionetti-tekniikkaan". Siimoista roikkuvat kalat ja muut otukset näyttivät huomattavasti paremmilta elämyksen pimeimmissä kohdissa, joissa niiden näyttävyyttä lisäsi ultraviolettivalaistuksessa hehkuvat fluorisoivat värit (kuten dark ride -kohteissa yleensäkin). Laguunissa sekä show-rakennuksessa virtaavan veden väitettiin olevan peräti 25 kertaa puhtaampaa kuin normaalin kraanasta tulevan juomaveden. Totta tai ei, veden piti olla joka tapauksessa mahdollisimman kirkasta, jotta kaikki näkemisen arvoiset asiat todella nähtiin. Matkallaan sukellusvene päätyi Pohjoisnavan syvimpiin vesiin, löysi legendaarisen Atlantiksen, ja ikimuistoisena loppuhuipentumana kohtasi muutamia merenneitoja sekä hassun merihirviön.

Myös ulkolaguunissa nähtiin vuosien 1965-1967 aikana merenneitoja. Ihkaelävät, merenneidoiksi pukeutuneet naisesiintyjät sukeltelivat sekä uivat muodostelmissa laguunin tietyssä osassa – tai tyytyivät vain loikoilemaan kallioilla (varmasti monen miespuolisen vieraan iloksi). Merenneitoesitykset kuitenkin loppuivat, kun alettiin epäillä laguunin super-klooratun veden sekä diesel-käyttöisten sukellusveneiden aiheuttavan esiintyjille terveyshaittoja.

Disneylandin sukellusveneet olivat alunperin väritykseltään harmaita ja peräti realistisen näköisiä. Vasta vuonna 1986 niistä tuli keltaisia (kenties The Beatles -yhtyeen laulun "Yellow Submarine" inspiroimina). Sukellusveneiden sisällä oli – ja on edelleen – pitkä yksitasoinen osasto, jossa matkustajat istuivat vaatimattomilla alas-vedettävillä istuimilla oman yksityisen ikkunansa edessä. Ikkunat olivat tosin tarkoituksellisen pienet, jotta niistä ei pystyisi näkemään niitä asioita, joita asiakkaan ei haluttu näkevän. Turvavöitä näissä sukellusveneen istuimissa ei tietenkään ollut; siksi utelias asiakas saattoi painaa päänsä kiinni ikkunalasiin ja havaita muun muassa veden pinnan pysyvän hyvin lähellä ikkunan yläosaa koko matkan ajan.

Koska jokaisessa sukellusveneessä oli ikkunarivistö veneen kummallakin puolella, kaikki matkan aikana nähtävät asiat ja lavastukset löytyivät reitin varrelta kahtena kopiona – vaikkakin toistensa peilikuvina, jotta asiat ilmestyivät ja tapahtuivat sukellusveneessä kuultavan kertojaäänen ilmaisemassa järjestyksessä. Jokaisella sukellusveneellä oli puiston henkilökuntaan kuuluva "kapteeninsa", jonka todellinen tehtävä oli pitää huolta asiakkaiden turvallisuudesta sekä myös siitä, ettei vene törmännyt edelläajavaan.

Vaikka Kalifornian Disneylandin ja sen vuonna 1971 avautuneen sisarpuiston (Walt Disney Worldin Magic Kingdomin) sukellusveneet olivatkin ahtaanpuoleisia sisätiloiltaan, ei niissä koettu läheskään niin ahdistavaa sillipurkkitunnelmaa kuin Disneyn sukellusvenekonseptin uusimmassa inkarnaatiossa. Vuonna 2001 avautuneen Tokyo DisneySea -puiston 20,000 Leagues Under the Sea -elämyksessä ison sukellusveneen asemesta kuusi matkustajaa ahdetaan hyvin pienikokoiseen sukelluskulkuneuvoon ainoastaan teeman takia, sillä kyseinen kulkuneuvoversio ei kulje laisinkaan vedessä. Väitetään että Disneylandin alkuperäisissä sukellusveneissä jotkut ihmiset saivat klaustrofobisia kohtauksia veneen "sukeltaessa syvemmälle" – vaikka näiden sukellusveneiden sisätilat olivat peräti ruhtinaallisen avarat verrattuna Tokion versioon.

Disneylandin alkuperäinen Submarine Voyage kesti urheasti ajan ankarissa hampaissa, vaikka monet asiakkaat pitivät näkyvissä vaijereissa roikkuvia lasikuitukaloja Disney-puistojen surkeimpina tekeleinä. 1990-luvun puolessa välissä puistopomot olivat myös täysin tietoisia siitä että sukellusvenelaguuni vuoti pahasti. Ottaen mallia Walt Disney Worldin Magic Kingdomista (jonka sukellusveneseikkailu suljettiin jo 1994) Disneyland sulki Submarine Voyage -elämyksen syyskuussa 1998 ja ilmoitti viralliseksi syyksi kohteen ylläpidon olevan liian suuritöistä ja erittäin kallista. Lähes kymmenen vuotta kului ennenkuin Disneyland, kaikkien yllätykseksi, avasi legendaarisen sukellusvene-elämyksensä roimasti päivitettynä versiona, Finding Nemo Submarine Voyage -nimellä, kesällä 2007.

Uusitun sukellusveneseikkailun teemoitus tulee Disney/Pixar-menestyselokuvasta Finding Nemo (2003, Nemoa etsimässä). Elokuvan teemaa hyödynnettiin ensimmäiseksi Walt Disney Worldin Epcot-puiston paviljongissa The Living Seas, joka muuttui tyystin Nemo-aiheiseksi vuosien 2004-2007 aikana. Korkealaatuista elokuvaheijastustekniikkaa käyttävä dark ride The Seas with Nemo & Friends avautui samassa Epcot-paviljongissa syksyllä 2006. Disneylandin Finding Nemo Submarine Voyage käyttää pitkälti samoja elokuvaheijastuksia, mutta vedenalaisten lavasteidensa ansiosta tarjoaa erilaisen – ja selvästi jännittävämmän – kokonaisuuden. Kuten elokuva, myös sukellusveneseikkailu sijoittuu Australiaan.

Vaikka uusi 2007 sukellusvenelaguuni maalattiin iloisemmilla sateenkaariväreillä, seikkailu on varsinkin alkupuolelta hämmästyttävän uskollinen alkuperäiselle 1959 sukellukselle. Loppuhuipentuman merenneitoja ja merihirviötä ei tosin enää nähdä kuin koralliriuttaan piilotettuina muotoina. Elokuvaheijastukset eivät halvenna alkuperäiselämystä, vaan sulautuvat kolmiulotteisiin lavasteisiin positiivisen hämmentävinä, uskomattoman kolmiulotteisina – ilman 3D-laseja! Seikkailu etenee paljolti Finding Nemo -elokuvan mukaisesti, sisältäen suurimman osan elokuvan avainkohtauksista sekä hahmoista.

Finding Nemo Submarine Voyage -elämyksen ainutlaatuisuutta saattaa vähentää se seikka, että samanlaisia värikkäitä koralliriuttoja sekä satumaista "syvän meren" tunnelmaa löytää myös Disneyland Paris -puiston Crushs Coasterista sekä muiden puistojen Pieni Merenneito -darkkiksista (WDW:n Magic Kingdomissa sekä Kaliforniassa) ja myös Tokyo DisneySea -puiston loistavasti teemoitetulta Mermaid Lagoon -alueelta.

20,000 Leagues Under the Sea
Magic Kingdom
Walt Disney World Resort
(1971-1994)

Sukellusveneseikkailu tuotettiin entistä mahtipontisempana versiona vuonna 1971 avautuneen Walt Disney Worldin (WDW) Magic Kingdom -puistoon. Vasta nyt elämyksen teemoituksessa hyödynnettiin Disneyn elokuvahittiä 20,000 Leagues Under the Sea (1954, Sukelluslaivalla maapallon ympäri) joka perustui Jules Vernen alkuperäisteokseen. Uudet sukellusveneet saivat saman "merihirviömäisen" ulkonäön, jonka taiteilija Harper Goff suunnitteli elokuvan alkuperäiselle Nautilus-alukselle. (Goffin käsialaa oli myös alkuperäisen Jungle Cruise -elämyksen suunnittelu). Sukellusveneitä oli 12 yksilöä, vaikka elämyskohteen käsikirjoituksessa niitä oli enemmänkin – sillä sukellusvene numero 13 (eli XIII) nähtiin seikkailun loppuhuipentumassa.

Sukellusveneiden sisällä kuultiin Kapteenin Nemon kertojaääni (upeasti näyttelijä James Masonia matkiva Pete Renaday) sekä tietenkin kapteenin soittamaa urkumusiikkia. (Ja jos joku luuli olevansa kummitussukellusveneessä, ironisena lisänä kerrottakoon, että edellämainitussa Disneyn elokuvaklassikossa nähdyt Kapteeni Nemon urut päätyivät Kalifornian Disneylandin alkuperäiseen kummituskartanoon, The Haunted Mansioniin, jonka "Aaveisäntä" päätyi niin ikään Renadayn esittämäksi elämyskohteen ensilevytyksellä).

Magic Kingdomin aavemaisen ja eeppisen sukellusveneseikkailun kohokohtana hurja jättiläiskalmari iski jokaisen veneen kimppuun. Ennen sitä jättiläiskalmari nähtiin komeassa kokonaisuudessaan hiukan etäämpänä, jossa se ravisteli lonkeroissaan osuvasti numeroitua sukellusvenettä numero XIII. Sitten jättiläiskalmari huomasi meidän sukellusveneemme! Hyökkäys oli toteutettu kekseliäästi: lukuisat lonkerot näyttivät puristuvan sukellusveneen ympärille, vaikka ne pääasiassa vain nousivat ja laskivat hyvin lähellä ikkunalaseja. Tottakai dramaattisella valaistuksella, ilmakuplapaljoudella sekä äänitehosteilla oli oma osuutensa tyylikkäässä lopputuloksessa.

Jättiläiskalmarihyökkäystä yritettiin päivittää kahteen Nautilus-konseptin myöhempään inkarnaatioon, Disneyland Paris -puiston läpikäveltävään kohteeseen Les Mystères du Nautilus sekä Tokyo DisneySea -puiston 20,000 Leagues Under the Sea -ajeluun. Yksinkertaisesta toteutuksestaan huolimatta WDW:n sukellusveneseikkailun jättiläiskalmarihyökkäys oli myös paras.

Upeasta teemoituksestaan huolimatta WDW:n 20,000 Leagues Under the Sea -elämys sai Kalifornian edeltäjänsä tavoin "huonon" tekeleen leiman. Jättiläiskalmaria lukuunottamatta ajelu oli Submarine Voyagen kopio vaijereissa roikkuvine lasikuitukaloineen ja lähes liikkumattomine sukeltajineen sekä merenneitoineen. Myös lavasteet ja sukellusseikkailun juoni – Pohjoisnavalta Atlantikseen – pysyivät pitkälti samana. Ehkäpä juuri siksi ennennäkemätön jättiläiskalmarin hyökkäys nousi poikkeuksellisen vahvana muiden tehosteiden yläpuolelle.

WDW:n 20,000 Leagues Under the Sea kesti emoelämyksensä tavoin urheasti ajan ankarissa hampaissa, kunnes puiston johtoporras sai tarpeekseen liian suuritöiseksi ja erittäin kalliiksi osoittautuneesta elämyskohteen ylläpidosta. Lukemattomien fanien harmiksi sukellusveneseikkailu suljettiin lopullisesti jo vuonna 1994 – eikä sitä ole sen koommin edes aiottu avata uudestaan. Show-rakennus otettiin lopulta käyttöön Pieni Merenneito -elämyksessä Under the Sea: Journey of the Little Mermaid, joka ei ole nimestään huolimatta "vedenalainen darkkis".

! ! ! HUOMIO ! ! !
KenNetti
ei ole vastuussa Disney-teemapuistotietokantaansa sisällytettyjen tietojen oikeellisuudesta. Tiedot on kerätty erinäisistä lähteistä ensisijaisesti suuntaa-antavaan, yleishyödylliseen tarkoitukseen. Päivitetyt ja ajankohtaiset tiedot löydät englanninkielellä Disney-puistojen virallisilta nettisivustoilta.

*****

Disneyn Teemapuistot – Etusivu
(KenNetin Disney-Puisto Tietokanta)

Elämyskohteiden Kronikka
(KenNetin Disney-Puisto Tietokanta)

KenNetin Pääsivu

*****

KenNetin Suomenkielinen Tietokanta
DISNEY-PUISTOJEN ELÄMYKSET

Taustatietojen jäsennys,
suomennokset, teksti,
ja kuvien muokkaus:
Kenneth Sundberg

Alkuperäistaide & valokuvat © Disney
paitsi ne joissa toisin mainittu

All original art & photos © Disney
except where otherwise indicated

LÄHTEET
Informaatio & kuvat
katso Kronikan Etusivu

For SOURCES
(information & photos)
please see KenNetti’s

Disney Attractions Chronicle

* * * *

KenNetti on Kenneth Sundbergin täysin epäkaupallinen nettisaitti joka kunnioittaa ja ylistää lahjakkaita ihmisiä ja heidän töitään. Kaiken tälle saitille kerätyn materiaalin tarkoituksena on jakaa informaatiota, edistää tietämystä vähemmälle huomiolle jääneistä asioista, sekä viihdyttää ihmisiä kaikkialla maailmassa. KenNetti ja Kenneth Sundberg eivät ole missään tekemisissä tällä saitilla mainittujen yhtiöiden, teemapuistojen, elokuvien, ihmisten, kummitusten tai muiden asioiden kanssa. Oikeuksia materiaalien jäljentämiseen ei ole myönnetty KenNetille eikä Kenneth Sundbergille, lukuunottamatta osioita missä asiasta on erikseen mainittu. Jos Sinun mielestäsi jokin kuva tai muu materiaali ei saisi olla tällä saitilla, ole ystävällinen ja OTA YHTEYTTÄ Kenneth Sundbergiin, niin voimme nopeasti ratkaista ongelman.

KenNetti is a totally non-commercial website by Kenneth Sundberg to pay tribute and to honour the work of the talented people behind some of the most wonderful things found on this planet. All the material is gathered here only to inform, to promote things that need to be noticed, and to entertain people all over the world. KenNetti and Kenneth Sundberg are not affiliated to any of the companies, theme parks, movies, people, ghosts or other things appearing on this site. No rights of reproduction have been granted to KenNetti or Kenneth Sundberg, except where indicated. If You feel that some image or material whatsoever should not appear on this site, please CONTACT Kenneth Sundberg so that we can quickly resolve the problem.

*