KENNETIN PÄÄSIVU • THE KENNETTI MAIN PAGE
Sivuston suunnittelu ja ylläpito: Kenneth Sundberg
Viimeisin Päivitys: Joulukuun 14, 2013

KenNetin Teemapuistotietokanta - Disneyn Teemapuistot
DISNEY-PUISTOJEN ELÄMYKSET

Poohs Hunny Hunt

Tämä elämys löytyy
ainoastaan Disney-puistosta:

Tokyo Disneyland
Tokyo Disney Resort, Japani,
Fantasyland -alue

Elämyksen vapaa suomennos:
"Puhin hinajametsästys"

Elämysluokka:
Uuden ajan klassikko

Ensimmäinen ajelu:
Syyskuu 2000

Elämystyyppi:
Kiskoton dark ride
erikoisilla vaunuilla jotka
pomppivat ja pyörivät.

Istuimet ja vaunut:
Rinnakkain mahtuu
istumaan 2 ja 3 henkilöä;
(takariville voi mahduttaa 3 henkilöä).
Selkänojalliset istuimet. Rinnakkain istuvilla
yhteinen syliin laskeutuva turvapuomi.
Yhteen vaunuun mahtuu istumaan
yhteensä 5 henkilöä.

Ajelun kesto:
4 minuuttia 30 sekuntia

Pituusrajoitus:
Ei ole

Ikärajoitus tai -suositus:
Alle 7-vuotiaat vain aikuisen seurassa.

Virallinen varoitus:
Kaikkien asiakkaiden on pystyttävä istumaan vakaassa asennossa ja ryhdissä vaunun liikkuessa; lapsia ei saa pitää sylissä ajelun aikana!

Tärkeää Disney-puistojen varoituksista

KenNetin varoitus / suositus:
Pooh’s Hunny Hunt -v
aunun epätavallinen liikkuminen (pomppiminen ja pyöriminen) ei ole erityisen hurjaa, mutta voi tehdä ajelun sopimattomaksi matkapahoinvoinnista kärsiville. Yhtä ukkosen jyrähdystä, hetkellistä salamointia sekä möhköfanttien ja tärppien osuuden hämäryyttä lukuunottamatta Pooh’s Hunny Hunt on erittäin lapsiystävällinen ja hauska. Elämyskohteen laaja ulkojonotusalue on osaksi kuitenkin kattamaton. Tämä tarkoittaa sitä että kesäsesonkeina elämyksen ulkojonotus polttavan auringon alla voi olla kestämätön kokemus. Fastpass-jononohitusmenetelmää (ja hiukan hiljaisempia paraatiaikoja) kannattaa ehdottomasti hyödyntää!

Sukulaiselämykset:
The Many Adventures of Winnie the Pooh

Katso myös:
Aquatopia
Mystic Manor
"it's a small world"
Peter Pan’s Flight
Roger Rabbit’s Car Toon Spin

Mr. Toad's Wild Ride
Alice in Wonderland

Pooh’s Hunny Hunt
Elämyksen historia
ja
esittely

Pitkien Disney-klassikoiden sarjaan nykyään virallisesti kuuluva Nalle Puh (The Many Adventures of Winnie the Pooh, 1977) koostuu oikeasti kolmesta erillisestä lyhytpiirretystä jotka Disney-studio tuotti A. A. Milnen alkuperäiskirjoihin perustuen: Nalle Puh ja hunajapuu (Winnie the Pooh and the Honey Tree, 1966), Nalle Puh ja tuulinen päivä (Winnie the Pooh and the Blustery Day, 1968) ja Nalle Puh ja Tiikeri (Winnie the Pooh and Tigger Too, 1974). Vuonna 1977 Disney-studio yhdisti nämä kolme elokuvaa ja tuotti kokonaisuudelle tyylikkään loppujakson. Siitä lähtien tämä pitkä Nalle Puh -elokuva on ollut yksi Disneyn rakastetuimpia teoksia. Ei siis ihme että kun Walt Disney Worldin Magic Kingdom -puiston Fantasylandiin kaivattiin 1990-luvulla piristystä, päädyttiin Nalle Puhiin.

Nalle Puh oli WED Enterprisesin elämyssuunnittelijoiden (nykyään Walt Disney Imagineeringin) mielessä jo 1970-luvun loppupuolella, mutta joka kerta kun ajelua alettiin vakavasti suunnittelemaan, sen tilalle tuli "kannattavampi" idea. 1990-luvun alkupuolella Nalle Puh -hahmojen tuotteistus osoittautui Disney-yhtiölle todelliseksi kultakaivokseksi. Monien vaiheiden jälkeen Puh-seikkailua päädyttiin suunnittelemaan Walt Disney Worldin (WDW) Magic Kingdom -puistoon. WDW:n kaksiratainen mammuttidarkkis Mr. Toad’s Wild Ride suljettiin syyskuussa 1998 ja sen tiloihin rakennettiin Disney-puistojen ihkaensimmäinen Nalle Puh -ajelu The Many Adventures of Winnie the Pooh, joka avautui kesällä 1999.

Vaikka Mr. Toad -darkkiksen yksiratainen alkuperäisversio löytyy edelleen Kalifornian Disneylandista, ainutlaatuisen WDW-version fanit ovat siitä lähtien vihanneet Nalle Puh -ajelua yli kaiken. Tämä viha on purkautunut internetissä ylimitoitettuna vähättelynä jota sekä WDW:n Nalle Puh -ajelu että sen vuonna 2003 avautunut Disneyland-vastine ovat osakseen saaneet. Kyseessä ei ole missään tapauksessa "halvannäköinen" eikä edes halvalla tehty tusinadarkkis, vaikka lukemattomat internet-lähteet niin väittävät.

On kuitenkin totta että Japanin Tokyo Disneyland -puistoon Oriental Land Companyn ruhtinaallisella rahoituksella tuotettu Pooh’s Hunny Hunt on Disneyn Nalle Puh -ajeluista visuaalisesti häikäisevin sekä elämyksellisin – vaikka sen sisältö on paljolti samanlainen kuin The Many Adventures of Winnie the Pooh -ajeluissa. Tokion darkkista, joka avautui runsas vuosi alkuperäisen WDW-version jälkeen, ylistetään kiskottoman LPS-tekniikkansa takia yhtä ylimitoitetusti kuin WDW:n versiota vähätellään. Tokion versio sisältää vähemmän kohtauksia (muun muassa Puolen Hehtaarin Metsän tulvaosuus sekä satukarhun sankarijuhla jäivät kokonaan pois Tokion versiosta) – mutta silti ajelu on kestoltaan pisin Disneyn Nalle Puh -ajeluista. Kuinka kummassa tämä voi olla mahdollista?

Vastaus on yksinkertainen: Tokion Pooh’s Hunny Hunt -ajelussa vaunu viettää huomattavasti pidemmän tovin Tuulisen Päivän kohtauksessa sekä möhköfanttien ja tärppien (heffalumps & woozles) seurassa. Toisin kuin perinteisissä dark rideissa, joissa visuaaliset näkymät vilisevät suhteellisen nopeasti silmien ohi, Pooh’s Hunny Huntissa vaunussa istujalle annetaan ruhtinaallisesti aikaa nauttia edellämainituista kohtauksista. Myös Nalle Puhin olohuoneeseensa nukahtamiselle ja läpinäkyvän "astraali-Puhin" leijailulle annetaan hieman enemmän aikaa kuin muissa Puh-ajeluissa. Tämä avaruuden tähtimereen katoava olohuone hyödyntää The Twilight Zone Tower of Terrorille luotua vaikuttavaa kuituoptista tehostetta sekä "Pepperin haamu" -heijastustekniikkaa. Kuulostaa ehkä pelottavalta, mutta kyseinen pikkukohtaus on Tokion ajelun lumoavimpia ja kauniimpia hetkiä!

Tokion Pooh’s Hunny Hunt -ajelussa lähtee samaan aikaan matkaan kolme erillistä "hinajapurnukkavaunua", jotka eivät tarvitse rataa eivätkä kiskoa kulkeakseen eteenpäin – tai taaksepäin, sivulle, pyörien ja pomppien. Kiskon asemesta näitä vaunuja ohjaa LPS-tekniikka (local positioning system), joka perustuu ajelun lattiapintoihin luotuun tietokoneelliseen "karttaan" jonka avulla vaunu paikantaa itsensä ja navigoi ajelun huoneiden läpi. Tämä myös tarkoittaa sitä että keskustietokone voi valita vaunujen ajoreitin monista eri vaihtoehdoista. Tämä oli ensimmäinen kerta kun Walt Disney Imagineering käytti patentoimaansa LPS-tekniikkaa (joka joidenkin lähteiden mukaan kehitettiin jo Kaunotar ja Hirviö -aiheiselle darkkikselle, jota jo 1990-luvun alkupuolella lupailtiin rakennettavaksi Disneyland Paris -puistoon).

Periaatteessa Tokion Pooh’s Hunny Hunt -elämys voi siis tarjota joka kerta erilaisen ajelun. Todellisuudessa ajelu ei välttämättä ole niin ainutlaatuinen kuin hienolta kuulostava tekniikka antaa ymmärtää. Ainakin kesällä 2011 Tokion Pooh’s Hunny Hunt -elämystä ajettiin niin, että laiturialueelta yhtä aikaa lähtevistä kolmesta vaunusta kukin noudatti omaa, aina samalla tavalla toistuvaa reittiään ilman yllättäviä suunnanmuutoksia. Jos monta kertaa ajelevalla matkustajalla kävi huono tuuri, joutui hän istumaan joka kerta samaan vaunuun (ensimmäiseen, toiseen tai kolmanteen) ja siksi häneltä jäi näkemättä ja kokematta tietyt alueet ja yksityiskohdat sekä Tuulisen Päivän kohtauksessa että möhköfanttien ja tärppien huoneessa. Tästä syystä KenNetti varoittelee uskomasta mainospuheita, että Tokion Pooh’s Hunny Hunt -ajelu olisi joka kerta erilainen.

Tokion Pooh’s Hunny Hunt -ajelun riemukkuutta, visuaalisuutta ja tunteisiin vetoavuutta KenNetti ei kuitenkaan kiistä! Lähes jokaisesta kohtauksesta näkee että Oriental Land Company on sijoittanut rahansa oikein. Lavastuksissa ja somistuksissa on pyritty huomattavasti vakuuttavampaan "realistisuuteen" kuin The Many Adventures of Winnie the Pooh -ajeluissa. "Muovisiksi" haukutut alkuperäisajelun hahmot ovat saaneet Tokion Pooh’s Hunny Hunt -elämyksessä karvaa, nukkaa ja kangasta päällensä; tässä seikkailussa Nalle Puh näyttää aidolta teddykarhulta, eikä suinkaan muoviselta patsaalta. Myös Tuulisen Päivän metsä näyttää komeine lehvistöineen aidommalta kuin muiden ajeluiden satukirjamaisesti tyylitellyt, kaksiulotteiset puulevylehvistöt.

Pooh’s Hunny Hunt -ajelun aloittaa satukirjaprologi, jonka tyylikkäässä animaatioprojisoinnissa Nalle Puh lainaa Risto Reippaalta ilmapallon saadakseen himoitsemaansa "hinajaa". Tämän jälkeen toinen jättimäinen sivu aukeaa ja kolme vaunua ajelevat Tuulisen Päivän huoneeseen, jossa Puolen Hehtaarin Metsän aukiolla Pöllön puutalo huojuu Nalle Puhin lennellessä siellä täällä ilmapallostaan kiinni pitäen. Kengu yrittää saada leijan kanssa lentelevää Ruuta maan pinnalle. Tikrun (eli Tiikerin) johdatuksella kolme vaunua järjestyvät taas riviin ja ajelevat seuraavaan metsähuoneeseen, jossa ne ryhmittyvät kolmion muotoon, Tikrun aloittaessa villin pomppimisen. Vaunut eivät hypi liian villisti, mutta koska metsähuoneen kaikki lavasteet pomppivat, vaunun maltilliset pomput saavat vakuuttavaa visuaalista vahvistusta. Tämän jälkeen vaunut peruuttavat rivissä seuraavaan kohtaukseen, joka on Nalle Puhin hypnoottisesti katoava olohuone. Tässäkin huoneessa vaunut ryhmittyvät kolmion muotoon.

Unessaan Nalle Puh matkaa möhköfanttien ja tärppien psykedeeliseen maailmaan, jonne vaunut peruuttavat taas rivissä. Kyseessä on ajelun suurin huone jossa samaan aikaan voi pyöriskellä peräti kahdeksan hinajapurnukkavaunua! Tässä ultraviolettivaloin valaistussa iloisin värein varustetussa huoneessa pääosaan pääsee vaunujen liike ja yhteiskoreografia. Vaunut ja lavasteet (muun muassa jättimäiset hunajapurnukat) ikäänkuin "tanssivat" yhdessä – pyörähtelevät silloin tällöin lempeän hurjasti – mutta ajelevat myös tiettyihin paikkoihin, kuten tärppäkenraalin kanuunan eteen, josta vaunussa istujien kasvoille räjähtää lempeä puhallus ilmaa. Huoneen taustamusiikkina kuullaan "Heffalumps and Woozles" -laulun erittäin jazzahtava instrumentaaliversio.

Tokion Pooh’s Hunny Hunt -ajelun uniosuus päättyy – hieman merkillisesti, ilman sen suurempaa tarinallista jatkumoa – "Hinajaluolaan" (Hunny Cavern), jossa Nalle Puh on juuttunut hunajan sekaan ja hymyilee autuaallisesti. Tämän jälkeen vaunut ajavat vielä jättimäisen sulkeutuvan satukirjan ohi.

Kaikkia Disneyn Nalle Puh -ajeluita yhdistää ihastuttava musiikki. Nalle Puh -elokuvien (1966/ 1968/ 1974) valloittavista alkuperäislauluista (muun muassa "Rumbly in My Tumbly", "Little Black Rain Cloud", "A Rather Blustery Day", "The Wonderful Thing About Tiggers", "Heffalumps and Woozles", "The Rain, Rain, Rain Came Down, Down, Down" ja "Winnie the Pooh") vastasivat Disneyn kuuluisin lauluntekijäduo Richard M. Sherman ja Robert B. Sherman. Kaikkien alkuperäiselokuvien sekä 1977 kooste-elokuvan taustamusiikin sävelsi maestro Norman D. "Buddy" Baker, joka on 1960-luvulta lähtien vastannut myös lukemattomien Disney-puistoelämyksien musiikkitaustoista.

Buddy Baker palasi johtamaan Nalle Puh -darkkisten musiikkiäänitykset, mutta Pooh’s Hunny Huntin tapauksessa hän jätti musiikin sovittamisen pitkälti muille. Osittain siksi Tokion ajelun musiikki on paikoitellen hyvinkin erilaista kuin The Many Adventures of Winnie the Pooh -ajeluissa. Musiikin tuottajana toimi Walt Disney Imagineeringin Kurt Kinzel ja kohteelle erityisesti sävelletyistä alkuperäismelodioista (sekä "Heffalumps and Woozles" -laulun jazz-versiosta) vastasi Disney-puistomusiikin toinen veteraani George Wilkins. Lähes kaikki Shermanin veljesten säveltämät Puh-klassikkolaulut ovat mukana elämyskohteen instrumentaalitaustoissa; suloiset ja iloiset sovitukset olivat muun muassa Allyn Fergusonin ja Jimmy Bryantin käsialaa.

! ! ! HUOMIO ! ! !
KenNetti
ei ole vastuussa Disney-teemapuistotietokantaansa sisällytettyjen tietojen oikeellisuudesta. Tiedot on kerätty erinäisistä lähteistä ensisijaisesti suuntaa-antavaan, yleishyödylliseen tarkoitukseen. Päivitetyt ja ajankohtaiset tiedot löydät englanninkielellä Disney-puistojen virallisilta nettisivustoilta.

*****

Disneyn Teemapuistot – Etusivu
(KenNetin Disney-Puisto Tietokanta)

Elämyskohteiden Kronikka
(KenNetin Disney-Puisto Tietokanta)

KenNetin Pääsivu

*****

KenNetin Suomenkielinen Tietokanta
DISNEY-PUISTOJEN ELÄMYKSET

Taustatietojen jäsennys,
suomennokset, teksti,
ja kuvien muokkaus:
Kenneth Sundberg

Alkuperäistaide & valokuvat © Disney
paitsi ne joissa toisin mainittu

All original art & photos © Disney
except where otherwise indicated

LÄHTEET
Informaatio & kuvat
katso Kronikan Etusivu

For SOURCES
(information & photos)
please see KenNetti’s

Disney Attractions Chronicle

* * * *

KenNetti on Kenneth Sundbergin täysin epäkaupallinen nettisaitti joka kunnioittaa ja ylistää lahjakkaita ihmisiä ja heidän töitään. Kaiken tälle saitille kerätyn materiaalin tarkoituksena on jakaa informaatiota, edistää tietämystä vähemmälle huomiolle jääneistä asioista, sekä viihdyttää ihmisiä kaikkialla maailmassa. KenNetti ja Kenneth Sundberg eivät ole missään tekemisissä tällä saitilla mainittujen yhtiöiden, teemapuistojen, elokuvien, ihmisten, kummitusten tai muiden asioiden kanssa. Oikeuksia materiaalien jäljentämiseen ei ole myönnetty KenNetille eikä Kenneth Sundbergille, lukuunottamatta osioita missä asiasta on erikseen mainittu. Jos Sinun mielestäsi jokin kuva tai muu materiaali ei saisi olla tällä saitilla, ole ystävällinen ja OTA YHTEYTTÄ Kenneth Sundbergiin, niin voimme nopeasti ratkaista ongelman.

KenNetti is a totally non-commercial website by Kenneth Sundberg to pay tribute and to honour the work of the talented people behind some of the most wonderful things found on this planet. All the material is gathered here only to inform, to promote things that need to be noticed, and to entertain people all over the world. KenNetti and Kenneth Sundberg are not affiliated to any of the companies, theme parks, movies, people, ghosts or other things appearing on this site. No rights of reproduction have been granted to KenNetti or Kenneth Sundberg, except where indicated. If You feel that some image or material whatsoever should not appear on this site, please CONTACT Kenneth Sundberg so that we can quickly resolve the problem.

*