KENNETIN PÄÄSIVU • THE KENNETTI MAIN PAGE
Sivuston suunnittelu ja ylläpito: Kenneth Sundberg
Viimeisin Päivitys: Kesäkuun 16, 2014

KenNetin Teemapuistotietokanta - Disneyn Teemapuistot
DISNEY-PUISTOJEN ELÄMYKSET

Indiana Jones Adventure
Temple of the Forbidden Eye

Indiana Jones Adventure
Temple of the Crystal Skull

Tämä samankaltainen elämys löytyy
seuraavista Disney-puistoista:

Disneyland
Disneyland Resort California, Yhdysvallat,
Adventureland -alue

Tokyo DisneySea
Tokyo Disney Resort, Japani,
Lost River Delta -alue

Elämyksen vapaa suomennos:
"Indiana Jones Seikkailu:
Kielletyn Silmän temppeli
/ Kristallikallon temppeli"

Yleisesti käytetyt
lyhennelmät virallisista nimistä:
Indiana Jones Adventure,
Indy Adventure

Elämysluokka:
Uuden ajan klassikko

Ensimmäinen ajelu:
Maaliskuu 1995 (DL)
Syyskuu 2001 (TDS)

Elämystyyppi: Sekoitus
dark ridea, simulaattoria
ja vuoristorataa,
Audio-Animatronics
-hahmoilla sekä lukemattomilla
erikoistehosteilla höystettynä. EMV-
simulaattorikulkuneuvotekniikka;
lattiassa vain yksi raide.

Istuimet ja vaunut:
Rinnakkain mahtuu
istumaan 4 henkilöä.

Selkänojalliset istuimet.
Jokaisella matkustajalla on oma
lantion yli vedettävä turvavyö.
Yhteen kulkuneuvoon mahtuu
istumaan yhteensä 12 henkilöä.

Ajelun kesto:
Noin 3 minuuttia

Pituusrajoitus:
117 senttimetriä

Ikärajoitus tai -suositus:
Ei sovi alle 3-vuotiaille;
alle 7-vuotiaat vain aikuisen seurassa.

Virallinen varoitus:
Voidaksesi nauttia ajelusta sinun tulisi olla hyvässä fyysisessä kunnossa. Kohdetta ei suositella niska-, selkä- ja sydänvaivoista tai korkeasta verenpaineesta tai matkapahoinvoinnista kärsiville, eikä raskaanaoleville äideille. Elämys voi myös pahentaa "piileviä" terveysongelmia.

Tärkeää Disney-puistojen varoituksista

KenNetin varoitus / suositus:
Indiana Jones Adventure -ajelua pidetään äkkinäisten, heikoimmille niskoille sopimattomien liikkeidensä takia yhtenä Disney-puistojen rajuimmista kohteista. Niska ja koko keho joutuvat kieltämättä koetukselle ajelun aikana, mutta mainittakoon että KenNetin testiryhmä pitää Indiana Jones Adventurea mukavampana ajeluna kuin muun muassa Disneyland Paris -puiston erittäin rajua Indiana Jones et le Temple du Péril -vuoristorataa. Sekä Kaliforniassa että Tokiossa Indiana Jones Adventure sisältää kovaäänisiä tehosteosuuksia, joissa nähdään yliluonnollista salamointia, elävää tulta (vain Kaliforniassa), jättiläiskäärmeitä, vilistäviä rottia, seinillä kiipeileviä ötökkälaumoja – mahdollisesti kosketustehosteiden kera! – sekä yksi autoa päin vyöryvä jättiläismäinen kivipallo. Myös temppelin jonotuskäytävillä koetaan muutamia "sala-ansoja", jotka saattavat pelästyttää sekä äänellisesti että visuaalisesti. Perheen pienimmille sekä vaikutuksille alttiille henkilöille ajelun tehosteet sekä jonotuksen "sala-ansat" voivat vaikuttaa liiankin realistisilta – mutta mikään liian vakavasti ahdistava kauhukohde tämä ei ole! Ajelun maastoautosta mainittakoon myös se oleellinen seikka, että vaikka yksi matkustaja saa istua kuskin paikalla, ei ratin kääntäminen ohjaa autoa yhtään mihinkään.

Sukulaiselämykset
(vaunutekniikka):

DINOSAUR

Katso myös:
Indiana Jones et le Temple du Péril
Indiana Jones Epic Stunt Spectacular
Journey to the Center of the Earth

Indiana Jones Adventure
Elämyksen historia
ja perusesittely

Vaikka maailmankuulu arkeologi Indiana Jones ei missään tapauksessa ole alkuperäinen Disney-hahmo, on simulaatiotekniikkaa sekä dark ridea yhdistelevä Indiana Jones Adventure yksi Disney-puistojen parhaita elämyskohteita! Elokuvatuottaja George Lucasin yhteistyö Walt Disney Imagineeringin (WDI) kanssa synnytti alkuperäisen Tähtien Sota -elokuvatrilogian pohjalta Star Tours -elokuvasimulaattorin, joten oli peräti luonnollista että hedelmällistä yhteistyötä jatkettiin toisen menestyneen elokuvatrilogian pohjalta. Maaliskuussa 1995 avautunut Indiana Jones Adventure hurahti kuitenkin valovuosia Star Tours -simulaattorin edelle sekä teknisesti että elämyksellisesti.

Indiana Jones on seikkaillut jo lähes 25 vuotta yksinoikeudella Disney-puistoissa. Mikki Hiiren uudeksi pomoksi 1980-luvun puolivälissä noussut Michael Eisner oli ennen Disneylle tuloaan työskennellyt Paramount -elokuvayhtiön johdossa. Ensimmäinen Indiana Jones -elokuva, Kadonneen aarteen metsästäjät (Raiders of the Lost Ark, 1981), oli Paramount-tuotantoa Eisnerin johtajakaudelta. George Lucas oli aloittanut yhteistyön WDI:n kanssa myös 1980-luvun puolivälissä. Ei siis ihme, että Indiana Jones löysi tiensä Floridan Walt Disney Worldiin rakennettuun elokuva-aiheiseen puistoon Disneys Hollywood Studios (alunperin Disney-MGM Studios). Huimapäinen arkeologi teki Disney-puisto-debyyttinsä The Great Movie Ride -elämyksessä, mutta Indiana Jonesin nimeä kantava ensimmäinen Disney-elämyskohde oli samassa puistossa hieman myöhemmin avautunut Indiana Jones Epic Stunt Spectacular -show.

WDI-osaston 1980-luvun loppupuolella laaditut suunnitelmat hurjalle "arkeologiajelulle" perustuivat paljolti elokuvaan Indiana Jones ja tuomion temppeli (Indiana Jones and the Temple of Doom, 1984). Oscar-voittanut äänisuunnittelija Ben Burtt kävi Kalifornian Disneylandissa ennen Tuomion temppelin valmistumista äänittämässä vuoristorataääniä elokuvan hurjalle kaivosajelulle. Disneylandin kaivosjuna Big Thunder Mountain Railroad oli ollut supermenestys avautuessaan viisi vuotta aiemmin. Ei siis ollut suinkaan sattumaa että WDI alkoi suunnitella Tuomion temppelin kaivosajelun inspiroimaa vauhtielämystä Disneylandiin. Elämyskohteen rakentamisesta liikkui huhuja jo vuosina 1990-91. Jotkut lähteet väittävät että kyseinen "arkeologiajelu" olisi kuitenkin alunperin suunniteltu Ranskan Disneyland Paris -puistoon rakennettavaksi suureksi vuoristoradaksi. Keväällä 1992 avautuneen Pariisin puiston ensimmäiset vuodet olivat tuloksellisesti kuitenkin suuria pettymyksiä Disney-yhtiölle. Tämän takia lukemattomat jo julkistetut suunnitelmat jouduttiin peruuttamaan – eikä ainoastaan Pariisin Disneylandin tapauksessa. Projekteja peruutettiin myös Kalifornian Disneylandissa sekä Floridan Walt Disney Worldissa.

Onneksi Kalifornian puiston tapauksessa Disney-yhtiö ei luopunut Indiana Jones -elämyskohteen suunnitelmista. Indiana Jones Adventure: Temple of the Forbidden Eyen rakentaminen aloitettiin Disneylandissa elokuussa 1993. Alunperin vuoristoratamaiseksi kaivosajeluksi tarkoitettu elämys päätyikin käyttämään upouusia WDI:n luomia EMV-simulaattorikulkuneuvoja, joiden erikoisuus oli villisti liikkuva "maastoautokuori". (EMV-lyhenne tulee sanoista enhanced motion vehicle, joka on kohtalaisen vaikeasti käännettävä suomeksi; KenNetti käyttää näistä vaunuista termiä "simulaattorikulkuneuvo"). Toisin kuin esimerkiksi Star Tours -simulaattori jonka liikeradat perustuvat suuresti liikkuvaan kuvaan, Indiana Jones Adventuren EMV-kulkuneuvot todellakin liikkuvat eteenpäin, ajaen 760 metrin pituisen radan suuressa show-rakennuksessa lähes näkymättömän kiskon avulla. Hurjalta tuntuva maastoauton pakomatka kapeilla temppelikäytävillä (tiukat kaarteet, syöksyt, pomput, nokan nouseminen ylös, riippusillan pettäminen auton alla, yms.) saadaan aikaan pelkällä simulaattorikuorella, sillä "auton" neljä rengasta pysyvät koko ajelun ajan visusti maan pinnalla eikä vauhdi kiihdy kuin 23 km/h huippunopeuteen ajelun tietyissä osuuksissa!

Raju ajelu ei ole kuitenkaan Indiana Jones Adventuren pääidea (toisin kuin Ranskan Disneyland Paris -puiston valitettavan kökössä Indiana Jones et le Temple du Péril -vuoristoradassa). Indiana Jones Adventurea ei kehuta turhaa, sillä kyseessä on Pirates of the Caribbean ja The Haunted Mansion -huippuluomusten tasolle nouseva kokonaisvaltainen elämys, joka ei aliarvioi asiakkaitaan. Elokuvat Raiders of the Lost Ark ja Indiana Jones and the Temple of Doom ovat äärimmäisen loistavasti edustettuna Indiana Jones Adventuressa. Erittäin korkealaatuinen "darkkistaika" herättää eloon näiden elokuvien unohtumattomimmat piirteet. Yliluonnollisten voimien, käärmeiden, ötökkäparvien, muumioiden ja luurankojen sekä sala-ansojen ja lukemattomien muiden yksityiskohtien lisäksi mukana on totuttuun tapaan runsaasti hersyvää huumoria, joten liian totiseksi kauhuelämykseksi Indiana Jones Adventure ei missään vaiheessa sorru.

Walt Disney Imagineering loi Indiana Jones Adventuren yhteistyössä George Lucasin kanssa. Uuden polven "imaginääri" Tony Baxter, joka oli ollut vastuussa Disneyland Paris -puiston visuaalisesta kokonaisuudesta, johti Kalifornian Indy Jones -projektia. Elämyskohteen 4600 neliömetrin kokoinen pää-showrakennus jouduttiin Pirates of the Caribbeanin ja The Haunted Mansionin tapaan sijoittamaan puiston ulkopuolelle, sillä varsinkaan Adventurelandin alueella ylimääräistä tilaa ei ollut. Niinpä Temple of the Forbidden Eye ("kielletyn silmän temppeli") nousi Eeyore (eli Ihaa) -parkkialueelle, joka oli vain pieni osa Disneylandin suunnattoman suurta alkuperäistä parkkialuetta. Sekä Disneyland Monorailin että Jungle Cruise -viidakkoristeilyn reittejä jouduttiin hieman muuttamaan, jotta Indiana Jones Adventuren lähes puolen kilometrin pituinen jonotusalue saatiin mahtumaan Adventurelandin puolelle. Temppelin sisäjonotusalue johtaa asiakkaat Disneyland Railroadin kiskojen alitse varsinaiseen showrakennukseen.

Kuten Disneyn parhaat elämyskohteet, myös Indiana Jones Adventure sai kiehtovan taustatarinan. Adventurelandin puolella hyppäämme menneisyyteen, aina vuoteen 1935 ja saavumme Intiaan, "kadonneelle suistomaalle". Indiana Jones on löytänyt muinaisen, jumalolento Maran kunniaksi rakennetun temppelin. Jonesin aloittama arkeologinen tutkimus on kuitenkin tyssännyt rahoitusvaikeuksien takia, ja niinpä hänen ystävänsä Sallah (Raiders of the Lost Ark -elokuvasta) on alkanut kerätä uutta rahoitusta avaamalla temppelin turisteille! Ja turistithan vyöryvät paikalle loputtomana virtana, sillä Mara on luvannut täyttää yhden kolmesta toiveesta jokaiselle temppelin "kohtalon kammioon" (Chamber of Destiny) saapuvalle. Maallisia rikkauksia, ikuista nuoruutta tai tietoa tulevasta ei kuitenkaan päästä hakemaan kävellen, vaan 12 turistia istutetaan isoon maastoautoon joka ajaa sisään "kohtalon kammioon". Jumalolento Maralla on toiveiden täyttymiselle kuitenkin yksi ehto: kukaan ei saa katsoa hänen silmiinsä! Kuten arvata saattaa, jotkut turistit eivät ole noudattaneet tätä yhtä pientä ohjetta - eivätkä ole koskaan palanneet "kohtalon kammiosta". Indiana Jones on myös kadonnut, ei kuitenkaan Maran silmiin katsomisen takia, vaan hävinneitä turisteja etsiessään.

Edellämainittuun taustatarinaan tutustutaan Indiana Jones Adventuren jonotuksen aikana. Rätisevistä radioista kuullaan raportteja kadonneesta arkeologiseikkailijasta sekä tietenkin mainoksia Temple of the Forbidden Eyen kiertoajeluista. Syvälle temppelin sisuksiin jatkuva jonotus on yksi Disney-puistojen parhaista; musiikki muuttuu tunnelmallisemmaksi ja visuaalisia yksityiskohtia on runsaasti. WDI:n Chuck Ballew kehitti temppelin jonotuskäytäviin "Maraglyfejä" (Maraglyphics, vrt. hieroglyfi) jotka perustuvat pitkälti latinalaisiin kirjaimiin. (Alempaa tältä sivulta löydät koodikortin jollaisia elämyskohteen avajaisten aikaan tarjottiin jonottajille). Temppelin jonotuskäytävillä on myös sala-ansoja joita"tyhmät turistit" tottakai laukaisevat; jos kyltti sanoo esimerkiksi "älä vedä tästä narusta", kannattaa siitä ehdottomasti vetää! Jonotuksen kaikki yksityiskohdat on rakennettu tukemaan illuusiota että jonottajat ovat juuri niitä turisteja jotka haluavat päästä "kohtalon kammioon" toteuttamaan toiveensa. Jonotuksen herkullisinta antia ovat pienet mainosfilmit, joissa Jonesin ystävä Sallah (alkuperäisrooliinsa hienosti hyppäävä John Rhys-Davies) antaa ohjeita maastoautoon ja "kohtalon kammioon" liittyen. Näissä hauskoissa filmeissä näemme myös mitä todennäköisesti käy, jos silmiään ei peitä tai sulje "kohtalon kammiossa".

Kun vihdoinkin pääsemme nousemaan maastoautoon ja ajamaan sisään "kohtalon kammioon", harva matkustaja oikeasti sulkee silmänsä. Siitäpä Mara raivostuu ja syöksee automme pimeyteen – jolloin saamme kokea mitä kenties on tapahtunut kadonneille turisteille! Temple of the Forbidden Eyen syvyyksissä kohtaamme tietenkin Indiana Jonesin (vakuuttavassa Audio-Animatronics -muodossa), joka yrittää pidätellä turistien herättämiä yliluonnollisia voimia. Tätä seuraa hurja matka temppelikäytävien, hautakammioiden ja maanalaisten luolastojen läpi. Ajelun loppuhuipentumana näemme viittauksen Raiders of the Lost Ark -elokuvan ikonisimpaan kohtaukseen, kun jättimäinen kivipallo uhkaa vyöryä maastoautomme päälle. Kyseinen loppuhuipentuma on Disney-elämyskohteiden häikäisevimpiä toteutuksia – ja sen salaisuus on kerrassaan uskomaton.

Ajelun aikana kaksi kertaa nähtävä "audioanimoitu" Indiana Jones näyttää ja kuulostaa alkuperäisroolin tehneeltä Harrison Fordilta, muttei kuitenkaan ole kyseisen tähtinäyttelijän tarkka kopio, eikä edes puhu tämän aidolla äänellä! Myös jotkut Sallahin, eli John Rhys-Daviesin, vuorosanat ovat taitavan ääninäyttelijän avulla äänitetty. Elämyskohteen lukemattomat muutkin yksityiskohdat ovat pelkkää illuusiota – mutta erittäin suurella ammattitaidolla ja hyvällä maulla tehtyä. (Lue lisää spoilereista alempaa!).

Indiana Jones Adventuren erittäin viihdyttävä elokuvallisuus on osittain säveltäjä John Williamsin ansiota. Ohjaaja Steven Spielbergin hovisäveltäjänä tunnettu Williams loi Indiana Jones -elokuville toinen toistaan mahtavampia melodioita, jotka seuraavat Indiana Jones Adventuren maastoauton jokaista liikettä, pyrähdystä, syöksyä ja pysähdystä dramaattisimman "mickey mousing" -tyylisen elokuvamusiikin tavoin. Vaikka ajelun musiikki kuulostaa lähes kauttaaltaan alkuperäiseltä John Williamsilta, on se oikeasti kokonaisuudessaan uudelleenäänitettyä. Ajelun henkeäsalpaavasta musiikkikokonaisuudesta vastasi Richard Bellis, joka yhdisteli Williamsin sävellyksiä jo Star Tours -ajelulle niin upeasti, että moni erehtyi luulemaan musiikkia Williamsin alkuperäiseksi ja Lontoon sinfoniaorkesterin soittamaksi. Indiana Jones Adventuren kohdalla Richard Bellis pisti vieläkin paremmaksi.

Bellisin sovittaman ja johtaman musiikin lisäksi Indiana Jones Adventuren ulkojonotusalueella kuullaan 1930-luvun big band -musiikkia. Vaikka samanlaista jazzia ja swingiä kuullaan myös The Twilight Zone Tower of Terror -elämyskohteella, Indiana Jonesin 1930-luvulle sijoittuvassa maailmassa tämä vanhanaikainen, rätisevä musiikki on erittäin perusteltua.

Kalifornian Indiana Jones Adventuren sisarkohde rakennettiin Japanin Tokyo DisneySea -puistoon muutamin eroavaisuuksin. Myös Walt Disney Worldin Disneys Animal Kingdom -puiston Dinosaur-ajelu käyttää samanlaisia simulaatiokuorella varustettuja ajoneuvoja.

Indiana Jones Adventure:
Temple of the Crystal Skull
Tokyo DisneySea
Tokyo Disney Resort

Japanin Tokyo Disneylandin naapuriin avautui syyskuussa 2001 upea Tokyo DisneySea -puisto, jonka tarjonta oli suunnattu hieman aikuisempaan makuun. Puiston Lost River Delta ("kadonneen joen suisto[maa]") -alue, Kalifornian Indiana Jones Adventuren inspiroimana, on teemoitettu seikkailullisella viidakkotunnelmalla. Puiston avautuessa Lost River Deltan pääelämyskohde oli Indiana Jones Adventure: Temple of the Crystal Skull ("kristallikallon temppeli"). Muutama vuosi myöhemmin temppeli sai naapurikseen vuoristoradan Raging Spirits, jolla on myös Indiana Jones -juuret.

Oleellisista eroavaisuuksistaan huolimatta Tokion Temple of the Crystal Skull on yhtä loistava elämys kuin Kalifornian alkuperäisversio Temple of the Forbidden Eye. Ajelun joitakin piirteitä yksinkertaistettiin, elävä tuli eliminoitiin lähes kokonaan ja simulaattorikulkuneuvojen tekniikkaa muutettiin oleellisesti – mutta mikään näistä muutoksista ei tuhonnut ajelun erinomaista elämyksellisyyttä.

Oriental Land Companyn rahoittama Temple of the Crystal Skull sai myös oman taustatarinan. Atsteekki- ja maya-kulttuureihin usein yhdistetyt kristallikallot ovat kiehtoneet ihmismieltä jo parin vuosisadan ajan. George Lucasin tiedetään olleen kiinnostunut aiheesta jo 1990-luvun alkupuolella. Niinpä Walt Disney Imagineeringin ja Lucasin yhteistyössä syntynyt Temple of the Crystal Skull sijoittuu Etelä-Amerikassa sijaitsevaan atsteekkitemppeliin, josta Indiana Jones on löytänyt legendaarisen Nuoruuden lähteen. Kuten Kalifornian alkuperäiselämyksessä, arkeologisten kaivausten rahoitusongelma on ratkaistu turisteille tarjotuilla kiertoajeluilla joita tällä kertaa isännöi eteläamerikkalainen kaveri nimeltä Paco. Turistit saavat nähdä Nuoruuden lähteen "kohtalon kammiossa" jonne ajetaan tutuilla maastoautoilla. Valitettavasti "kohtalon kammiota" vartioiva Kristallikallo ei ole yhtään iloinen jatkuvasta turistivirrasta.

George Lucasin alkuperäisideat Indiana Jones ja kristallikallon valtakunta (Indiana Jones and the Kingdom of the Crystal Skull, 2008) -elokuvalle ovat peräisin 1990-luvun alkupuolelta. Hän lisäsi kristallikalloteeman elokuvansa käsikirjoitukseen kuitenkin vasta 2000-luvun puolella – suurin piirtein samoihin aikoihin kun Tokion Temple of the Crystal Skull -ajelua rakennettiin. Vaikka kristallikallo-elokuvan ja -ajelun välillä ei virallisesti ole minkäänlaista yhteyttä, on älytöntä väittää että menestynyt viihdetuottaja George Lucas olisi sattumalta valinnut elokuvalleen saman teeman. Kuten Kalifornian Temple of the Forbidden Eye, joka vain viittaa vahvasti kahteen ensimmäiseen Indiana Jones -elokuvaan ilman niistä nostettuja varsinaisia kohtauksia, Tokion Temple of the Crystal Skull toimii täysin samalla tavalla kristallikallo-elokuvan suhteen. Ajelun aikana ei siis nähdä "interdimensionaalisia" humanoideja – mutta kristallikallon yliluonnollinen voima on lähes käsinkosketeltavaa. Temppelin Nuoruuden lähde -teema viittaa sarjan kolmanteen elokuvaan, Indiana Jones ja viimeinen ristiretki (Indiana Jones and the Last Crusade, 1989). Tokion Indiana Jones Adventure onkin Kalifornian alkuperäisajelua täydellisempi kunnianosoitus arkeologiseikkailijan kaikille neljälle elokuvalle!

Indiana Jones Adventure: Temple of the Crystal Skull -elämyksellä on Kalifornian alkuperäisversioon verrattuna myös erilainen värimaailma, jossa vahvat siniset ja vihreät sävyt korvaavat keltaisen ja punaisen. Vaikka Tokion ja Kalifornian seikkailuissa on eroavaisuutensa, myös Tokion versio käyttää myös Richard Bellisin Kalifornian 1995 seikkailulle sovittamaa musiikkisarjaa ajelunsa aikana. (Kingdom of the Crystal Skull -elokuvan uusia melodioita ei ajelun aikana kuulla; tarkkakorvaiset Indiana Jones -fanit saattavat hieman pettyä siihen että Tokion kristallikallon tunnusmusiikkina kuullaan "Liiton arkin" teema eikä Williamsin vieläkin hyytävämpää kristallikallomelodiaa – mutta taas toisaalta, Bellisin lukuisat variaatiot "Liiton arkin" teemasta ovat paikoitellen jopa upeampia kuin Kadonneen aarteen metsästäjien loppuhuipentumassa!).

MUUTAMA SPOILERI
sekä Kalifornian että Tokion
Indiana Jones Adventureen liittyen;
älä lue jos haluat yllättyä ajelun aikana!

Vain Kalifornian alkuperäisversiossa nähdään kolme erilaista "kohtalon kammiota" (Chamber of Destiny) perustuen jumalhahmo Maran tarjoamiin kolmeen eri toivomusvaihtoehtoon. Todellisuudessa ajelussa on vain yksi ainoa "kohtalon kammio", jonka oviaukon ympärille on rakennettu liikkuva, kolmella eri ovella varustettu lavaste. Lavasteen valaistus muuttuu oviaukon siirtymiseen synkronoituna. Myös lattiassa on kaksi ylimääräistä raidetta, jotta huijaus on täydellinen. Valaistus ja lavasteet "kohtalon kammion" sisäpuolella (josta myös käytetään nimitystä Hall of Promise, "lupauksen sali") vaihtuvat kolmen eri toivomuksen mukaan. Ikuisen nuoruuden tapauksessa kammio on vahvasti vaaleansininen ja sen seinillä nähdään ikivanhoja maalauksia, joissa vanhat ihmiset nuortuvat. Maalaukset ovat oikeasti teatterimaailmasta tuttua "verkkoa" (scrim), joka ikäänkuin katoaa kun se valaistaan takapuolelta. (Samaa tehostetta on käytetty mm. Carousel of Progress sekä The Haunted Mansion -elämyksissä). Maallisten rikkauksien tapauksessa kammio sädehtii kullanvärisenä ja "verkkoihin" tehdyt maalaukset katoavat takaapäin vahvasti valaistuina, paljastaen Maran suunnattoman aarteen. Kolmannessa vaihtoehdossa, jossa Mara myöntää vilkaisun tulevaisuuteen, kammio on purppuransävyinen ja synkähkö, mutta sen sisäkatto on kadonnut, paljastaen suunnattoman avaruuden tähtimeren. Kauniisti loistavat tähdet on toteutettu kuituoptiikan avulla ja niitä sanotaan olevan peräti 5000 kappaletta.

Tokion versiossa "kohtalon kammio" ei muuta muotoaan – eikä sillä ole kuin yksi ainoa ovi – mutta kammiossa yhdistyvät Kalifornian kolmen eri kammioversion parhaat yksityiskohdat: lumoava tähtitaivas, kimaltavat aarteet sekä erittäin vakuuttava vesitehoste, joka on vain liikkumatonta läpinäkyvää muovia strategisesti valaistuna ja lotina-äänellä täydennettynä.

Sekä Kalifornian että Tokion ajelussa nähdään ja koetaan suunnaton maanalainen temppelisali. Kalifornian salia hallitsee jättimäinen Maran kiviveistos, jonka naaman toinen puoli näyttää pääkallomaiselta eroosion takia. Tämä Mara sylkee laavaa ja ampuu yliluonnollisia valonsäteitä (todellisuudessa lasersäteitä), jotka räjähtävät aidoksi tuleksi salin kivipintoihin osuessaan. Riippusillan ylitettyään maastoauto kohtaa Audio-Animatronics -tekniikalla luodun jättiläiskäärmeen.

Tokion Temple of the Crystal Skull -ajelussa temppelisalia hallitsee kivinen jättiläiskallo, jonka toinen silmä ampuu yliluonnollisia valonsäteitä, mutta ilman aitoa tulta. Riippusillan toisella puolella, "sielujen kaivosta" (Well of Souls) nousee ohut sykloni (ts. tornado), joka ei valitettavasti ole Walt Disney Imagineeringin parhaita luomuksia. Alunperin sykloonin seasta suunniteltiin nousemaan aavemaisia lentäviä hahmoja, mutta WDI päättikin jättää haamut pois koska "sykloni näytti yksinään niin hyvältä". Riippusillan ylitettyään Tokion ajelun maastoauto kohtaa Kalifornian jättiläiskäärmeen modifioidun version, jonka monet ovat tulkinneet lohikäärmeeksi. Tämän "audioanimoidun" otuksen sanotaan olevan mesoamerikkalainen jumalolento Quetzalcoatl, eli "höyhenten peittämä käärme", jota muun muassa mayaintiaanien tiedetään palvoneen.

Sekä Kalifornian että Tokion ajelun loppuhuipentumana nähdään maastoautoamme kohti vyöryvä jättimäinen kivipallo. Tämän kohtauksen toteutus on sangen uskomaton. Kivipallo pyörii nimittäin paikallaan, samalla kun koko käytävä (köydessä roikkuvine Indiana Jonesineen) liikkuu kivipalloa kohti! Lähes 5 metriä korkealle "kivipallolle" on luotu erittäin vakuuttavasti muuttuva valaistus, joka tukee vyörymis-illuusiota. (Jotkut lähteet kertovat, ettei maastoauto oikeasti peruuta vaikka kohtauksessa syntyy poikkeuksellisen vahva illuusio auton peruuttamisesta; lukuisista "lattiaan-tuijottamis-yrityksistään" huolimatta KenNetin ylläpitäjä ei ole tähänkään päivään mennessä onnistunut havaitsemaan, peruuttaako auto tässä kohtauksessa lainkaan – vai kulkeeko se itseasiassa muuta käytävää hitaammin eteenpäin). Joka tapauksessa, kivipallon kohdalle päästyään auto sukeltaa sen alapuolelle ilmestyvään pimeään käytävään.

Kivipallo-loppuhuipentumassa köydessä roikkuvan Indiana Jonesin keho tulee Pariisin Pirates of the Caribbean -ajelussa nähtävältä merirosvolta. Tätä Indy-hahmoa ei siis voi sanoa Harrison Fordin tarkaksi kopioksi. Sekä Kalifornian että Tokion ajelun kivipallo-loppuhuipentumassa auton matkustajista otetaan valokuva, jonka voi ostaa ajelun päätteeksi.

Vaikka Kalifornian alkuperäisversion "muumiokammio" (Mummy Chamber) kuhisee luurankoja, eivät ne vedä vertoja Floridan The Great Movie Ride -ajelun erittäin tyylikkäille, paikallaan huojuville hehkuvasilmäisille luurangoille. Tämä Indiana Jones Adventuren luurankokohtaus tuo sekä Kaliforniassa että Tokiossa enemmän mieleen Phantom Manorin svengaavat luurangot – tai Pirates of the Caribbeanin yksilöt – eli siis liian pelottavasta kohtauksesta ei todellakaan ole kyse. Kalifornian versiossa yhdellä "muumiokammion" luurangolla on päässään Mikki Hiiri -korvat. Tätä yksilöä kutsutaan lempinimellä Bones.

Maanalaisen temppelisalin jälkeen Kalifornian ajelussa näemme puunjuuristosta niskaamme putoilevia rottia, jotka on toteutettu videoprojisoinnin sekä strategisten ilmanpuhallusten avulla. Tämä ilkeähkö tehoste on pahamaineisen Honey, I Shrunk the Audience -hiirihyökkäyksen jälkeläinen – ja sen tiedetään olleen monesti pois toiminnasta. Myös pimeä "ötökkäkammio" (Bug Room), jossa tuhansia ötököitä nähdään auton etulamppujen valokeiloissa, varustettiin samanlaisilla kosketustehosteilla. Nämäkään ilmanpuhallukset eivät välttämättä ole toiminnassa (tarkoituksellisesti tai tarkoituksettomasti). Ötökät ovat varsin perinteinen animaatioheijastus. Tokion ajelussa rottakohtausta ei nähdä; niiden sijasta maastoautomme seisahtaa isosti irvistävän kivikallon eteen, joka sylkee suuren "tulipallon" kasvoillemme. Oikeaa tulta se ei tietenkään ole, vaan sangen taitavasti valaistu savupilvi.

! ! ! HUOMIO ! ! !
KenNetti
ei ole vastuussa Disney-teemapuistotietokantaansa sisällytettyjen tietojen oikeellisuudesta. Tiedot on kerätty erinäisistä lähteistä ensisijaisesti suuntaa-antavaan, yleishyödylliseen tarkoitukseen. Päivitetyt ja ajankohtaiset tiedot löydät englanninkielellä Disney-puistojen virallisilta nettisivustoilta.

*****

Disneyn Teemapuistot – Etusivu
(KenNetin Disney-Puisto Tietokanta)

Elämyskohteiden Kronikka
(KenNetin Disney-Puisto Tietokanta)

KenNetin Pääsivu

*****

KenNetin Suomenkielinen Tietokanta
DISNEY-PUISTOJEN ELÄMYKSET

Taustatietojen jäsennys,
suomennokset, teksti,
ja kuvien muokkaus:
Kenneth Sundberg

Alkuperäistaide & valokuvat © Disney
paitsi ne joissa toisin mainittu

All original art & photos © Disney
except where otherwise indicated

LÄHTEET
Informaatio & kuvat
katso Kronikan Etusivu

For SOURCES
(information & photos)
please see KenNetti’s

Disney Attractions Chronicle

* * * *

KenNetti on Kenneth Sundbergin täysin epäkaupallinen nettisaitti joka kunnioittaa ja ylistää lahjakkaita ihmisiä ja heidän töitään. Kaiken tälle saitille kerätyn materiaalin tarkoituksena on jakaa informaatiota, edistää tietämystä vähemmälle huomiolle jääneistä asioista, sekä viihdyttää ihmisiä kaikkialla maailmassa. KenNetti ja Kenneth Sundberg eivät ole missään tekemisissä tällä saitilla mainittujen yhtiöiden, teemapuistojen, elokuvien, ihmisten, kummitusten tai muiden asioiden kanssa. Oikeuksia materiaalien jäljentämiseen ei ole myönnetty KenNetille eikä Kenneth Sundbergille, lukuunottamatta osioita missä asiasta on erikseen mainittu. Jos Sinun mielestäsi jokin kuva tai muu materiaali ei saisi olla tällä saitilla, ole ystävällinen ja OTA YHTEYTTÄ Kenneth Sundbergiin, niin voimme nopeasti ratkaista ongelman.

KenNetti is a totally non-commercial website by Kenneth Sundberg to pay tribute and to honour the work of the talented people behind some of the most wonderful things found on this planet. All the material is gathered here only to inform, to promote things that need to be noticed, and to entertain people all over the world. KenNetti and Kenneth Sundberg are not affiliated to any of the companies, theme parks, movies, people, ghosts or other things appearing on this site. No rights of reproduction have been granted to KenNetti or Kenneth Sundberg, except where indicated. If You feel that some image or material whatsoever should not appear on this site, please CONTACT Kenneth Sundberg so that we can quickly resolve the problem.

*