KENNETIN PÄÄSIVU • THE KENNETTI MAIN PAGE
Sivuston suunnittelu ja ylläpito: Kenneth Sundberg
Viimeisin Päivitys: Huhtikuun 19, 2014

KenNetin Teemapuistotietokanta - Disneyn Teemapuistot
DISNEY-PUISTOJEN ELÄMYKSET

Varoitusten & Määräysten
Ihmeellinen Maailma

Tätä teemapuistotietokantaansa koostaessaan KenNetin testiryhmä on törmännyt toinen toistaa oudompiin varoituksiin ja määräyksiin koskien Disneyn elämyskohteita. On toki muistettava että Amerikan Yhdysvallat on älyttömien varoitusten "luvattu maa", mutta rajansa kaikella: välillä tuntuu siltä, ettei Disney-puistojen varoitusten, suositusten ja sääntöjen laatijalla ole mitään yhtenäistä linjaa – ja välillä tuntuu vaikealta uskoa mihinkään. Jos KenNetin asiantuntijat tuntevat olonsa epävarmaksi näitä varoituksia ja suosituksia tutkiessaan, voi vain kuvitella kuinka eksyksissä ensikertalainen matkaaja on näiden kanssa!

Niinpä KenNetti päätti pureutua ongelman ytimeen ja kertoa rehellisesti miksi Disney-elämysten varoituksissa varoitetaan tietyistä asioista. Listaamme ja selitämme Disney-puistojen yleisimpiä varoituksia ja suosituksia, ja käännämme ne selkokielelle.

Suuresta mielikuvituksestaan huolimatta Walter E. Disney oli jo nuorena miehenä ymmärtänyt tarun ja todellisuuden rajan – ja siksi oletettavasti halusikin valita turvallisen, kontrolloidun virtuaalimaailman todellisten seikkailujen sijaan. Hän siis ymmärsi Disneylandin kyseenalaisen paradoksin: puisto ei ollut totta, mutta siellä oli hyvä olla. Puiston räikeimmät asiakkaat tulkitsivat Disneylandin kuitenkin ihan päinvastoin. Asiakkaiden yleisin oire oli – ja on edelleen – se että puiston taika otetaan liiankin todesta! Nämä asiakkaat ovat jo vuodesta 1955 lähtien tuudittautuneet siihen uskoon, ettei Disneylandissa voi tapahtua mitään pahaa.

Valtaosa kuolemaan johtaneista Disney-puisto-onnettomuuksista on johtunut juuri siitä, että asiakkaat "jättävät aivonsa narikkaan" puistoon astuessaan. Vaikka Disney-puistot luovat voimakkaan illuusion turvallisuuudesta – ja myös ovat turvallisia – ei mikään turvatoimenpide estä asiakasta itseään keksimään uskomattoman typeriä tekoja. Vaikka Walt Disneyn filosofia tuki lapsenmielisyyttä kaikin tavoin, ei puhtaalla lapsellisuudella ollut sijaa hänen satupuistoissaan. Samat ihmiset, jotka eivät ikinä tunkisi päätään oman kotinsa kuumaan uuniin tai kättänsä käynnissä olevaan pesukoneeseen, ovat Disney-puistoissa poistuneet laitteista kesken ajon ja työntäneet erinäisiä ruumiinjäseniään juuri sinne minne niitä maalaisjärjellä ajateltuna ei kannata työntää. Pahinta tietenkin, että kyseiset ihmiset ovat sitten fyysisesti loukkaannuttuaan lähteneet syyttämään Disney-yhtiötä puistojensa "vaarallisuudesta" – vaikka vika on ollut loukkaantuneessa itsessään!

Tietenkin on myös niitä onnettomuuksia, jotka ovat johtuneet Disney-puistojen henkilökunnan tekemisistä tai tekemättä jättämisistä. Näidenkin kohdalla on kuitenkin muistettava että muuallakin maailmassa tapahtuu kaiken aikaa onnettomuuksia samankaltaisista inhimillisistä syistä johtuen.

Tärkeää
pituusrajoituksista!

(Guests must be 32" or taller)

Toisin kuin normaaleissa huvipuistolaitteissa, Disney-elämyskohteiden vauhti on usein enemmän illuusiota kuin totta. Siksi Disney-puistoissa ikärajat ovat usein hämmästyttävän alhaiset. Ja toisin kuin normaaleissa huvipuistolaitteissa, Disney-elämysten istumismukavuuteen panostetaan merkittävästi; samaan penkkiin sekä turvavempeleen alle on mahduttava sekä pieni lapsi että iso aikuinen. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, etteikö viranomaisten turvamääräykset vähimmäispituusrajoineen koskisi myös Disney-elämyskohteita.

Muun muassa Ranskan Disneyland Paris sekä Japanin Tokyo Disney Resort ilmoittavat pituusrajat senttimetreissä. Yhdysvaltain Disney-puistoissa ensisijaisena mittayksikkönä käytetään kuitenkin tuumaa (inch) senttimetrin sijasta. Valitettavasti Kalifornian Disneylandilla ja Floridan Walt Disney Worldilla (WDW) ei ole aivan yhtenäistä linjaa tuuma-mittojen muuttamisessa senttimetreiksi. Yleisesti ottaen WDW pyöristää senttimetrit ylöspäin seuraavaan tasalukuun. Räikeämpää on tosin se, että WDW ilmoittaa nettisivuillaan kaksi erilaista senttimetripituusrajaa joillekin elämyskohteille! Lukuisat nettisaitit jatkavat ongelmaa ilmoittamalla ainoastaan isomman pituusrajan, vaikka muutamissa tapauksissa pienemmällä pituusrajalla pääsee elämykseen. Vaikka joissain tapauksissa on vain kyse muutamista millimetri-eroista ja/tai vääristä pyöristysperiaatteista, tällaiset älyttömät ristiriitaisuudet ovat KenNetin testiryhmän mielestä huonoa asiakaspalvelua. Siksi alta löytyy taulukko, josta voi tarkastaa miten Kaliforniassa ja Floridassa Disney-puistojen senttimetripituusrajoitukset määritellään.

Yleensä pituusrajalla tarkoitetaan vähimmäispituusrajaa, mutta myös enimmäispituusrajat ovat käytössä muutamissa Disney-elämyksissä – muun muassa WDW:n vesipuistoissa Typhoon Lagoon ja Blizzard Beach.

Taulukko perustuu viralliseen nettisivutietoon,
mutta on täydennetty opaskarttatiedolla.

Yksi tuuma 2,54 senttimetriä (cm) = 25,4 millimetriä (mm).

Senttimetreissä = Tarkka senttimetriarvo
kahdella desimaalilla.

DL = Kalifornian Disneyland Resort
(puistot Disneyland sekä Disney California Adventure).

WDW = Floridan Walt Disney World Resort
(puistot Magic Kingdom, Epcot, Blizzard Beach,
Typhoon Lagoon, Disney's Hollywood Studios

ja Disney's Animal Kingdom).

Huomautus = Elämyskohde jossa pituusraja
on käytössä, tai muu selitys.

VIRALLINEN SENTTIMETRIPYÖRISTYS
DISNEY-PUISTOISSA

-Tuuma Senttimetreissä -DL -WDW Huomautus
-32" -81,28 cm -81 -82 mm. Autopia. WDW:n opaskartoissa 81 cm.
-35" -88,90 cm -89 -89 Lastenvuoristoradat The Barnstormer ja Gadget's Go Coaster.
-36" -91,44 cm -91 - Törmäilyautot Tuck and Roll's Drive 'Em Buggies.
-38" -96,52 cm - -97 Kali River Rapids ja Seven Dwarfs Mine Train. Väärin pyöristetty 95 cm pituusraja kummittelee joissakin yhteyksissä.
-40" -101,60 cm -102 -102 Disney-elämyskohteiden yleisin pituusraja.
-42" -106,68 cm -107 -107 mm. Matterhorn Bobsleds (DL) ja Dowtown Disney Marketplace Carousel (WDW).
-44" -111,76 cm - -112 mm. WDW:n Space Mountain. Väärin pyöristetty 113 cm pituusraja kummittelee joissakin yhteyksissä.
-46" -116,84 cm -117 - Indiana Jones Adventure: Temple of the Forbidden Eye.
-48" -121,92 cm -122 -122 mm. vuoristoradat California Screamin' (DL) ja Rock 'n' Roller Coaster (vain WDW).
-54" -137,16 cm -137 -137 Yksinajelu Autopiassa.
-60" -152,40 cm - -152 Enimmäispituusrajoitus Typhoon Lagoonin Bay Slides -lasten liu'uissa.

Alle 7-vuotiaat
vain aikuisen seurassa

(Children under 7 years must be
accompanied by an adult)

"Vain huoltajan seurassa" -varoituksen perusideaa ei yleensä ymmärretä lainkaan. Olkoonpa kyseessä tavallisempi huvipuisto tai Disneyn elämyspuisto, tämä huoltajuus-lauseke tulee oleelliseksi siinä vaiheessa kun jotain odottamatonta tapahtuu. On tottakai puiston vastuulla, että asiakkaat saadaan turvallisesti evakuoitua pois vaaran ääreltä. Pienten lasten tapauksessa on kuitenkin erittäin tärkeää että heillä on oma tuki ja turvansa – eli huoltaja johon he todella luottavat. Odottamattoman tapahtuessa aikuishuoltajan odotetaan yleensä käyttäytyvän "aikuisemmin" kuin kokemattoman nuoremman huoltajan.

Disney-puistojen elämyksissä ei juurikaan mainita ikärajoja – muutamia poikkeuksia lukuunottamatta. Tästä huolimatta aikuisasiakkaiden ei kannata tuudittautua siihen uskoon, että pienet lapset pääsisivät yksinään edes lempeimpiin elämyskohteisiin. Varsinkin Yhdysvalloissa perhekeskeisellä kulttuurilla on niin pitkät ja vakaat perinteet, että puistoja yksinään kiertelevä pieni lapsi huomataan aivan varmasti. Lapsen itsensä kannalta on siis turvallisempaa että hänellä on seuranaan vastuuntuntoinen, aikuinen huoltaja.

Mutta mikä sitten on "pieni lapsi"?
Disneyn elämyspuistoissa perusoletuksena pidetään seitsemää ikävuotta – eli alle 7-vuotiaiden tulee olla aikuishuoltajan seurassa koko ajan puistoporttien sisäpuolella. (Tokion ja Pariisin puistoissa on mainintoja jopa elämysten sopimattomuudesta alle 1- ja 3-vuotiaille). Perusoletus ei kuitenkaan tarkoita sitä että yli 7-vuotiaat päästettäisiin ypöyksin kaikkiin elämyskohteisiin.

Entä sitten se aikuishuoltajan ikä?
Esimerkiksi Tokion Disney-puistoissa huoltajan iäksi määritellään 16 vuotta, kun taas Kalifornian Disneylandissa ja Floridan Walt Disney Worldin teemapuistoissa riittää yleensä 14 vuoden ikä. Ottaen huomioon eri maiden eri kulttuurit ja lait, on huomattavasti turvallisempaa että aikuishuoltaja on vähintään 18-vuotias, olitpa sitten Yhdysvalloissa, Ranskassa, Japanissa tai Kiinassa.

Walt Disney Worldin vesipuistoissa (Typhoon Lagoon ja Blizzard Beach) tämä huoltajuus-lauseke tuottaakin sitten huomattavampia tulkintaongelmia. Vesipuistojensa minimi-ikärajasta WDW:n asiakaspalvelu antaa ymmärtää, ettei kukaan vastuuntuntoinen vanhempi jätä alaikäisiä (eli siis alle 18-vuotiaita) lapsiaan yksin näihin vesipuistoihin. Vaikka totuus on pitkälti se että näiden puistojen kohdeyleisö (noin 10-17 -vuotiaat) temmeltävät vesielämyksissä vapaasti ilman huoltajaa, puisto ei tietenkään vastaa onnettomuuksista joita näille ilman huoltajaa oleville nuorille voi tapahtua! Selvällä suomenkielellä tämä tarkoittaa sitä, että teini-ikäisten lastensa kanssa näihin vesipuistoihin tulevien vanhempien (tai muiden huoltajien) tulee valvoa lapsiaan jatkuvasti – ja jopa olla valmiita syöksymään hurjimpiinkin vesiliukuihin lastensa kanssa! Siksi KenNetti painottaa suuresti, että aikuisten kannattaa tutustua hyvin tarkkaan näiden vesipuistojen elämyksien yksityiskohtiin! Asiaa nimittäin mutkistaa se, että voidakseen kokea Disneyn vesipuistojen hurjimmatkin vesielämykset, huoltajan tulee olla uimataitoinen ja hyvässä fyysisessä kunnossahuimapäisyydestä puhumattakaan, sillä huoltajan tulee uskaltaa syöksyä mm. 100-metrinen jyrkkä vesiliukumäki 80-90 kilometrin tuntinopeudella.

Ei sovi
liikuntarajoitteisille

(Guests must be ambulatory)

Disney-puistot panostavat ennätyksellisen paljon liikuntarajoitteisten sekä muulla tavalla vammautuneiden viihtyvyyteen. Puistot tarjoavat yleensä monenlaisia elämystä parantavia laitteita huonokuuloisille, kuuroille ja sokeille asiakkaille. Suurin osa elämyskohteista on suunniteltu pyörätuoliasiakkaat huomioon ottaen.

Disney-puistoissa on kuitenkin myös joitakin elämyskohteita jotka eivät sovi liikuntarajoitteisille. Muun muassa Tom Sawyer Island, Swiss Family Treehouse, Tarzans Treehouse sekä Kalifornian Sleeping Beauty Castle Walkthrough ovat näitä kohteita. Disney-puistot käyttävät yleensä näissä huomautuksissaan poliittisesti korrektia termiä "ambulatory", joka tässä tapauksessa tarkoittaa "jalkeilla olevaa" – mutta kokemuksiinsa perustuen KenNetti käyttää selvempää ja jyrkempää termiä "liikuntarajoitteinen". Edellämainitut elämykset ovat nimittäin sellaisia, joihin ei huonosti liikkuvien kannata lähteä pilaamaan omaa Disney-päiväänsä – tai vaarantamaan henkeään.

Pyörätuolia käyttävien asiakkaiden on myös ymmärrettävä että Disney-puistojen nykyisen käytännön mukaan puiston henkilökunta ei saa normaaliolosuhteissa avustaa pyörätuoliasiakasta. Tämä tarkoittaa sitä että pyörätuoliasiakkaalla on oltava oma avustajansa, jolla on tarpeeksi voimaa ja osaamista auttaa asiakas siirtymään pyörätuolista elämyskohteen istuimelle (vaunuun tms) ja siitä takaisin pyörätuoliin. Lukemattomat Disney-elämykset – jopa vuoristoradoista ja simulaattoreista hurjimmat – sopivat näille siirtymään pystyville pyörätuoliasiakkaille, kunhan huomioon otetaan myös muut terveydentilaa koskevat varoitukset!

Katsomolla varustettuihin elämyskohteisiin nämä asiakkaat pääsevät usein omassa pyörätuolissaan (siis ilman vaihtoa pyörätuolista toiseen). Enemmän tietoja löytyy Disney-puistojen virallisilta nettisivustoilta englanninkielellä (mm. hauilla "guests with disabilities" tai "disabled guests"). Opaskoirat pääsevät useimpiin Disney-puistoihin, mutta elämyskohteisiin rajoitetummin.

KenNetti pyrkii elämyskohde-esittelyissään mainitsemaan erikseen ainakin sen, mikäli kohde ei sovi liikuntarajoitteisille ollenkaan.

Sinun on pystyttävä istumaan
vakaassa asennossa ja ryhdissä
vaunun liikkuessa

(You must maintain a steady posture
on a moving vehicle)

Tokyo Disney Resortin elämyskohteiden varoituksissa ja suosituksissa mainitaan silloin tällöin että asiakkaan on pystyttävä istumaan "asennossa" ja "ryhdissä". Kyse ei ole suinkaan tiukoista japanilaisista kasvatusperiaatteista, vaan ihan yleisestä ongelmasta huvipuistomaailmassa. Kuten edellä kerrottu, Disney-puistoissa panostetaan hyvin paljon liikuntarajoitteisten mukavuuteen, mutta Tokiossa käytössä oleva ohje on myös hyvä ymmärtää: ellei asiakas pysty pitämään itseänsä ryhdissä itsenäisesti, vakava loukkaantumisvaara lisääntyy.

Esimerkkinä kerrottakoon tositapaus Floridan Walt Disney Worldistä. Kädetön ja jalaton Vietnam-veteraani halusi vierailla alkuperäisessä Space Mountainissa henkilökunnan estelyistä huolimatta. Vaikka hän pysyi koko matkan ajan vyössä kiinni, vaunun erittäin raju nykivä liikehdintä heitteli miestä koko matkan ajan edestakaisin kuin hiekkasäkkiä. Ajelun jälkeen miehen naamassa ja kehossa oli lukuisia mustelmia ja haavoja.

Vaikka Tokion ohje on ensisijaisesti laadittu sylivauvoja, liikuntarajoitteisia sekä vakavasti vammautuneita ajatellen, koskee ohje itseasiassa kaikkia ihmisiä! Lähes kaikissa Disneyn elämyskohteissa, teatteriesityksiä lukuunottamatta, kehotetaan pitämään kädet ja jalat kulkuvälineen sisäpuolella, olipa elämyskohde sitten dark ride tai pyörivä karuselli. Huoltajasta huolimatta varomaton asiakas voi menettää hyvän istuma-asennon tai heilahtaa pitkälle kulkuneuvon rajojen ulkopuolelle, jolloin loukkaantumisvaara kasvaa. Tämä istumisohjeistus on siis tärkeää pitää mielessä kaikissa Disney-puistoissa, vaikkei siitä erikseen mainittaisikaan.

Ei suositella niska-,
selkä- ja sydänvaivoista tai
korkeasta verenpaineesta tai
matkapahoinvoinnista kärsiville,
eikä raskaanaoleville äideille.
Elämys voi myös pahentaa
"piileviä" terveysongelmia.

(You should be in good health and free
from high blood pressure,
heart, back or neck problems,
motion sickness, or other conditions
that could be aggravated by this
adventure. Expectant mothers
should not ride.)

Tällä varoituksella, jota näkee käytettävän Disney-puistojen vauhdikkaimmissa elämyksissä, on pitkät juuret. Varoituksen ytimessä piilee kuitenkin karu totuus elämästä: ihminen joka luulee olevansa terve, voikin ykskaks kuolla kupsahtaa tai vammautua pahasti perheensä ja ystäviensä suureksi kauhuksi. Jos tämä tapahtuu kotisohvalla, kuolleen tai vammautuneen perhe ja ystävät ennenpitkää hyväksyvät asian – mutta jos sama kupsahtaminen tai vammautuminen tapahtuukin Disney-puistossa, syyttävät perhe ja ystävät puistoa kaikesta.

Tällä varoitusrimpsulla Disney-puistot siis pelaavat varman päälle ja varoittavat "hurjuudesta" jopa niissä elämyksissä, joiden todellinen vauhti on etanavauhtia verrattuna normaaleihin huvipuistoelämyksiin. Kyseistä varoitusta on siis osattava tulkita jokaisen elämyksen kohdalla erikseen. Ensikertalaiselle tämän varoitusrimpsun näkeminen liian monissa Disney-elämyksissä aiheuttaa varmasti epäilyksen siitä että Disney-puistot olisivat petollisen tappavia puistoja – vaikka siitä ei varsinaisesti ole kyse. Disney-puistot ovat pitkään olleet maailman huvipuistoista turvallisimpia – tosin osittain siksikin että näitä odottamattomia kuolemia ja vammautumisia on tapahtunut, jonka takia elämysten turvallisuuteen ja mukavuuteen on panostettu entistäkin enemmän.

Asiakkaan on kuitenkin ennenkaikkea muistettava, ettei mikään palveluntarjoaja voi olla vastuussa asiakkaan henkilökohtaisesta terveydentilasta. Useimmat edelläkuvatun kaltaiset kuolemat Disney-puistoissa ovat johtuneet "piilevien" terveysongelmien aktivoitumisesta – eli siitä, ettei asiakas ole itsekään tiennyt tilastaan. Voi kuitenkin tuntua kohtuuttomalta vaatia asiakasta tietämään ja tiedostamaan koko fyysinen terveydentilansa vain Disney-puistomatkan takia.

Kaikissa Disneyn elämyskohde-esittelyissään KenNetti on pyrkinyt selittämään vakavilla varoituksilla varustettujen elämysten todellista luonnetta.

Ja kuten sanottu, tällä yleisesti käytetyllä varoitusrimpsulla on pitkät juuret. Vuonna 1959 Kalifornian Disneylandissa avautui Matterhorn Bobsleds -elämys, maailman ensimmäinen teräsputkivalmisteinen vuoristorata. Kuten vuoristoradat yleensä, myös Matterhorn-seikkailu perustui puhtaasti painovoimaan; pitkän nostomäen jälkeen vaunu tuli rataa alaspäin itsekseen. Koska rata oli kuitenkin rauhallisempi kuin vuoristoradat yleensä, vaunun vauhti määräytyi paljolti siinä istuvien matkustajien kokonaispainosta. Joskus lastiltaan kevyehkö vaunu ei päässyt tietyillä rataosuuksilla eteenpäin kunnes seuraava painavampi vaunu tuli, törmäsi pysähtyneeseen vaunuun ja tyrkkäsi sen eteenpäin. Matterhorn Bobsledsin ensimmäisen toimintavuoden aikana (1959) Disney-yhtiö haastettiin oikeuteen näissä törmäyksissä loukkaantuneiden toimesta kuusi kertaa. Seuraavana vuonna haasteita oli viisi, ja vuonna 1961 haasteita saapui peräti yhdeksän kappaletta. Matterhornin radoille tehtyjen muutosten jälkeen haasteet vähenivät merkittävästi.

Matterhorn Bobsleds -radan historia sisältää myös muutaman kuolemantapauksen, joilla ei kuitenkaan ole ollut mitään tekemistä "piilevien" terveysongelmien saati laiteturvallisuuden kanssa. Toukokuun 15. päivänä, 1964, Matterhorn-radan liikkuvassa vaunussa istunut asiakas irrotti kaverinsa turvavyön, jolloin 15-vuotias Mark Maples nousi seisomaan, horjahti ulos vaunusta ja putosi onton vuoren läpi sen pohjalle, kovaan betoniin iskeytyen. Hän kuoli sairaalassa neljä päivää myöhemmin. Tämä Disneylandin historian ensimmäinen elämyslaitteessa tapahtunut kuolema osoittaa lähinnä vain sen, että ihminen itse on paljon vaarallisempi kuin mikään huvipuistotekniikka.

Siitä huolimatta että Matterhorn Bobsledsin tapauksessa Disneyn elämyssuunnittelijat olivat oppineet paljon, seuraava vuoristorataprojekti toi mukanaan entistä enemmän onnettomuuksia. Walt Disney Worldin Magic Kingdom -puistoon suunniteltu ja rakennettu Space Mountain (jonka ensimmäiset yleisöajot tehtiin joulukuussa 1974) käytti samaa kahden erillisen radan periaatetta kuin Matterhorn ja oli vaunuiltaankin hyvin samankaltainen. Mutta kun kyseinen, entistä rajumpia yhtäkkisiä pudotuksia ja tiukkoja mutkia sisältävä rata sijoitettiin pimeään rakennukseen, oli elämys liiankin yllätyksellinen useimmille puiston asiakkaille. Elämyksen yllätyksellisyyttä lisäsi se fakta, ettei WDW halunnut aluksi käyttää Space Mountainista termiä "vuoristorata", vaan maalaili siitä kuvaa "avaruuslentona". Vasta kun asiakkaat olivat loukkaantuneet tarpeeksi monta kertaa vaunun odottamattomien liikkeiden takia, WDW tiesi että varoituskylteissä oli parasta ilmoittaa elämyskohteen olevan raju vuoristorata. Varoitukset eivät kuitenkaan estäneet elämyskohteen ensimmäistä kuolemantapausta, jossa 70-vuotias mies menehtyi ajelun aikana saamaansa sydänkohtaukseen. Waltin veljen Roy O. Disneyn 83-vuotias leski Edna Disney selvisi tosin hengissä Space Mountainin koeajoista.

Kalifornian Disneylandin Space Mountainissa asia opittiin kerralla pahimman kautta, vuonna 1979. Kyseenalaisesta terveydentilastaan huolimatta rouva Sherrill Anne Hoffman päätti ajaa perheensä kanssa Space Mountainissa. Kun vaunu palasi kolmeminuuttisen ajelun jälkeen lastauslaiturille, Hoffman oli niin huonossa kunnossa ettei päässyt vaunusta omin avuin ylös. Valitettavasti laitekuski ei saanut tarpeeksi ajoissa tietoa siitä että vaunu piti ajaa varikkoalueelle, ja niin Hoffman joutui tahtomattaan toiselle kolmen minuutin kierrokselle. Ajelu olisi voitu pysäyttää, mutta siinä tapauksessa henkilökunnan olisi täytynyt kantaa nainen 83 porrasta alaspäin. Helpommin ja nopeammin vaunu saatiin alas pysäyttämättä ajelua, mutta toisen kierroksen jälkeen Hoffman oli lähes tajuton. Sairaalassa hän makasi koomassa viikon, kunnes kuoli. Hänen sydämessään ollut kasvain oli lähtenyt liikkeelle – todennäköisesti jo Space Mountainissa – ja kulkeutunut hänen aivoihinsa. Tässä valitettava esimerkki "piilevästä" terveysongelmasta.

Vaikka Disneyn kolmas vuoristorata Big Thunder Mountain Railroad ei ollutkaan yhtä hurja ja vaarallinen kuin WDW:n alkuperäinen Space Mountain, oli varoitusstandardi jo luotu ja liimattu myös uusimman tuotoksen päälle. Tästä syystä monet ihmiset edelleenkin kiertävät Big Thunder Mountainin kaukaa, vaikka todellisuudessa se ei ole läheskään yhtä ärhäkkä kuin WDW:n Space Mountain. Big Thunder Mountainin tapauksessa sekä Kalifornian Disneylandin että Disneyland Paris -puiston versioita kohdanneet 2000-luvun vakavat onnettomuudet ovat liian tuoreina asiakkaiden mielessä.

Disneyn 1990- ja 2000-luvun supervuoristoradat sekä simulaattorit toivatkin sitten uusia ongelmia mukanansa kun vauhti kiihtyi kiihtymistään ja asiakkaiden päät alkoivat pyöriä ylösalaisin. Disney-puistojen onnettomuuksista luettaessa on kuitenkin muistettava, että onnettomuuksien lukumäärän sijaan niiden raportointi on lisääntynyt 1990- ja 2000-luvuilla huomattavasti. Ei siis pidä olettaa että Disney-puistot olisivat muuttuneet jotenkin vaarallisimmiksi viime vuosina.

"Piilevistä" terveysongelmista johtuneita kuolemantapauksia on sattunut tilastojen mukaan poikkeuksellisen paljon WDW:n Epcot-puiston Mission: SPACE -elämyskohteessa (joka lienee myös ainoa maailmanlaajuisen huvipuistohistorian laite jossa on tarjolla oksennuspussi). Hurjuudestaan huolimatta Mission: SPACE -elämyskohdetta ei ole kertaakaan pidetty kuolemantapausten varsinaisena aiheuttajana, sillä kyseiset "piilevät" terveysongelmat olisivat voineet lääkärien mukaan aktivoitua monista muistakin syistä. Näitä piileviä ongelmia ovat "laukaisseet" myös mm. seuraavat Disneyn elämyskohteet: Star Tours, Rock n Roller Coaster, Indiana Jones Adventure, The Twilight Zone Tower of Terror ja Disneys Animal Kingdom -puiston DINOSAUR.

Kuolemaan johtaneita sydänkohtauksia on sattunut kuitenkin myös niinkin viattomissa elämyksissä kuin Pirates of the Caribbean ja Storybook Land Canal Boats. Saman sysäyksen voi tarjota myös Floridan kuuma auringonpolte, japanilainen taksilasku lentokentältä Tokyo Disneylandiin, tai ranskalaisen turvamiespartion esiinmarssi Marne-la-Valleen aseman edustalla. Toisin sanoen, kauhujutuistaan huolimatta Disney-puistot syyllistyvät hyvin harvoin ihmisten tappamiseen.

Istu paikallasi ja
pidä kädet sekä jalat
vaunun sisäpuolella

(Remain seated with hands, arms,
legs and feet inside the vehicle)

Disney-puistojen onnettomuustilastot tukevat melko hyvin tätä ohjetta. Vain muutama ihminen on kuollut tai loukkaantunut vaunussa kiltisti istuen (Kalifornian Disneylandin Big Thunder Mountainin 2003 onnettomuus) – ja vielä harvempi asiallisesti jonottaen (Kalifornian Disneylandin Sailing Ship Columbian 1998 järkyttävä tapaus). Vaikka edellämainitut, puiston laiminlyönneistä johtuneet onnettomuudet ovatkin valitettavia, voi Disney-puistojen turvallisuuteen edelleen luottaa. Tilastojen mukaan Disney-puistoissa ei ole juurikaan mahdollisuutta päästä hengestään, jos leikkii kiltisti.

Heistä, jotka ovat uhmanneet tätä ohjetta ja sitten kuolleet, voisi kirjoittaa paksun kirjan. Kalifornian Disneylandin historiassa näihin surullisenkuuluisiin huimapäihin kuuluu muun muasssa 17-vuotias nuorukainen joka ei jaksanut istua futuristisen PeopleMover -radan hitaasti kulkevassa vaunussa vuonna 1967, vaan hyppeli vaunuyhdistelmän välillä ja kuoli pyörien alle horjahtaessaan. Vuotta aiemmin 19-vuotias nuori mies oli yrittänyt päästä puistoon maksamatta ja lopputuloksena murskaantui kuoliaaksi Disneyland Monorailin yliajamana. Vuonna 1973 Tom Sawyer Island houkutteli 18-vuotiaan isoveljen jäämään 10-vuotiaan pikkuveljensä kanssa illalla sulkeutuvalle saarelle, mutta loppujen lopuksi isoveli auttoikin pikkuveljeä uimaan joen yli ja hukkui itse. (Kyseinen pikkuveli selvisi hengissä tästä seikkailusta). Vuonna 1980 PeopleMover vaati toisen uhrinsa kun uskalias nuori mies horjahti vaunun alle ja rusentui kuoliaaksi. Ei ihme, että PeopleMoveria ("ihmisten liikuttajaa") alettiin kutsua tässä vaiheessa People Removeriksi (eli "ihmisten poistajaksi"). Vuonna 1983 Tom Sawyer Islandia ympäröivä joki vaati toisen uhrinsa, humaltuneen nuorukaisen, joka otti kaverinsa kanssa luvattomasti käyttöön perämoottorilla varustetun kumiveneen, törmäsi kiveen ja hukkui. Alkoholilla oli suuresti osuutta asiaan. Seuraavana vuonna 47-vuotias nainen horjahti mysteerisissä olosuhteissa Matterhorn Bobsledsin vaunusta ja pusertui kuoliaaksi seuraavan vaunun yliajamana.

Heitä, jotka eivät jaksaneet istua paikoillaan mutta eivät sentään kuolleet, on huomattavasti enemmän. Disneylandin historiassa näihin huimapäihin kuuluu mm. 1960-luvulla Adventure Thru Inner Space -ajelun vaunuista toiseen hypellyt teinityttö, joka joutui ensin vaunun yliajamaksi ja putosi sitten ratatekniikan läpi useita metrejä, iskeytyen kovaan lattiaan. Hän selvisi elossa, mutta sai useita vaikeita murtumia ja haavoja. Vuonna 1972 eräällä PeopleMover -radan tunneliosuudella vaunussa istuvan tytön Mikki-korvat lensivät tiehensä. Kaksi tyttöä kiipesi pois vaunusta hakeakseen korvat. Kiirehtiessään takaisin vaunuun toinen tytöistä juoksi tunnelista ulos ja putosi runsaat yhdeksän metriä alas asvalttiin, iskeytyen putoamismatkalla porraskaiteeseen. Tyttö selvisi elossa, viettäen kolme kuukautta kokovartalokipsissä. Nelisen vuotta myöhemmin Space Mountainissa humaltunut huimapää onnistui uhmaamaan turvapuomia ja lensi ulos vaunusta. Hän heräsi sairaalassa kuukauden kuluttua halvaantuneena.

Raskaana oleva nainen kiipesi Pirates of the Caribbean -ajelussa liikkuvasta veneestä ulos lähinnä sen takia että pelästyi liikaa ajelun ensimmäistä "vesiputousta". Hän humpsahti selälleen veteen ja oli vähällä joutua seuraavan veneen yliajamaksi. 1980-luvun alkupuolella Big Thunder Mountain Railroadissa nuori mies pääsi sujahtamaan turvapuominsa alta, nousi seisomaan ja lennähti ulos vaunusta, selviten kuitenkin yllättävän vähillä mustelmilla. Vuonna 1991 toinen Big Thunder Mountainin asiakas, romanialainen 40-vuotias mies pudotti silmälasinsa ajelun aikana ja lähti omatoimisesti etsimään niitä kielletyiltä laitealueilta. Hänet läydettiin myöhemmin tajuttomana. Samana vuonna 11-vuotias poika lensi ulos Mad Tea Party -elämyksen pyörivästä kupista ja jäi toisen kupin yliajamaksi. Keskipakoisuusvoima pitää kaiken kokoiset matkustajat sisällä näissä Disneyn teekupeissa, muttei tietenkään niitä jotka tarkoituksellisesti uhmaavat voimaa. 30-vuotias mies pudottautui vuonna 1994 Skyway-köysiradan vaunusta allaolevaan puuhun ja haastoi Disneylandin oikeuteen "onnettomuudesta" suurten rahojen toivossa.

Jo avajaisvuonna 1967 Disneylandin Pirates of the Caribbean -ajelussa syttyi oikea tulipalo loppuhuipentuman kuuluisan leikkitulen rinnalle. Vaikka yksi merirosvo paloi poroksi, ihmisvahingoilta säästyttiin. Tällä onnettomuudella ei ollut mitään tekemistä ilkivallan kanssa, toisin kuin 1970-luvulla jolloin tupakkaa polttanut asiakas heitti palavan tumpin erääseen merirosvoajelun koriin. Varsinainen tulipalo saatiin nopeasti sammutettua, mutta sankka musta savu aiheutti paniikkia asiakkaissa. Pari koulupoikaa sai aikaan paljon pahempia jälkiseurauksia vuonna 1985 heittämällä Adventure Thru Inner Space -ajelun lavasteisiin sähikäisen. Palavat lavasteet sortuivat neljän vaunun päälle, vahingoittaen asiakkaita. Toiset asiakkaat loukkaantuivat vaunuista ulos kiivetessään. Vuonna 1989 teini-ikäiset huligaanit keinuttivat Skyway-vaunuaan niin voimakkaasti että yli 12 metrin korkeudella kulkeva köysiradan kaapeli hyppäsi pois pyörämekanismin päältä. Koko laite pysähtyi ja sen evakuoiminen kesti runsaat neljä tuntia. Kukaan ei sentään loukkaantunut. Tarina ei tosin kerro saivatko huligaanit kuulla kunniansa.

Walt Disney Worldin tilastoissa pahimpia asiakkaan itsensä takia kuolemaan johtaneita onnettomuuksia lienee 37-vuotiaan William Pollockin tapaus vuodelta 2000. Mahdollisen paniikkikohtauksen takia hän tunsi olonsa huonoksi Splash Mountain -tukkijoella ja kiipesi pois vaunustaan. Huomatessaan tukkijokikanavan toisella puolella olevan exit-hätäuloskäynnin, hän astui saapuvan tukkivaunun päälle ja putosi sen keikahtaessa kapean kanavan veteen. Vaunun ja kanavan seinämän väliin kiilautunut mies rusentui kuoliaaksi.

WDW:n kirjaimellisempiin huimapäihin kuului mm. The Haunted Mansion -ajelussa vaunusta ulos kiivennyt 15-vuotias poika, joka putosi pimeyden läpi useita metrejä kivikovalle lattialle. Hän selvisi hengissä ja syytti puistoa tapahtuneesta. Vuonna 1977 Cinderella Castlen vallihautaan hukkuneen 4-vuotiaan Joel Gooden vanhemmat päätyivät myös syyttämään puistoa tapahtuneesta. River Country -vesipuistossa 1982 hukkuneen 14-vuotiaan Howard Pueppken vanhemmat syyttivät niin ikään WDW:tä onnettomuudesta, vaikka kyseinen vesiliukumäki oli varustettu asianmukaisella varoituksella. Uimataidottomat ja kykynsä yliarvioivat asiakkaat ovat olleet Disneyn vesipuistojen ikuinen riesa.

Ja entä ne kädet ja jalat? Edelleen pelkästään Kalifornian Disneylandin historiassa näitä tapauksia on aivan liikaa, joissa ruumiinjäsenet päätyvät juuri sinne minne niitä maalaisjärjellä ajateltuna ei kannata työntää. Toistaiseksi vahvistamaton tarina kertoo pojasta joka työnsi kätensä puiston Adventureland-alueelta löytämäänsä koloon, jolloin elävä hämähäkki puraisi häntä sormeen. Pahimpia ihan oikeasti tapahtuneita sormen- ja varpaanmenetyksiä on koettu vedessä lilluvissa elämyksissä, joita Disneylandissa edustavat The Storybook Land Canal Boats, "it's a small world", Pirates of the Caribbean, Splash Mountain -tukkijoki, ja tietenkin myös legendaarinen Submarine Voyage. Matkustajat eivät vain aina tajua että kaikissa näissä vesielämyksissä (lukuunottamatta Submarine Voyagea) vene kulkee vedenalaisen kanavan ohjaamana. Seinämän ja veneen väliin ei siis kannata työntää mitään – varsinkaan sormia – sillä kiilautumisriski on aina olemassa.

Pidä kiinni hatustasi ja
muista tavaroistasi

(Hold on to your hat and
other belongings)

Tämä varoitusklassikko on tuttu suomalaisestakin huvipuistohistoriasta. On hyvä tietää että joissakin Disney-puistojen hurjimmissa laitteissa (joissakin vuoristoradoissa ja simulaattoreissa) vaunun istuinten kohdalta, tai niiden alta, löytyy "verkkotasku" johon muun muassa pienikokoiset tuliaisostokset, vyölaukut, pienet reput ja käsilaukut saa varmasti turvaan ajelun ajaksi.

Tälläkin varoituksella on vakavampi puolensa, joka asiakkaiden tulisi ymmärtää ja sisäistää. Muun muassa Walt Disney Worldin alkuperäiselle Space Mountainille kehittyi jo ensimmäisten toimintavuosiensa aikana kyseenalaisen "hauska" maine matkustajilta pudonneiden tekohampaiden, peruukkien, hattujen ja silmälasien takia. Putoilevissa esineissä ei kuitenkaan ole mitään hauskaa silloin kun niitä saa päällensä peräti 30 metrin korkeudesta, monien kymmenien kilometrien tuntinopeudella. Muun muassa eräs italialainen perhe sai Space Mountainin ajelun aikana päällensä ylempänä huristelevasta vaunusta sinkoutuneen lasisen tuliaisen, jonka sirpaleet aiheuttivat avohaavoja heidän kasvoihinsa. Vuonna 1998 samaisessa elämyskohteessa 37-vuotias mies loukkaantui vieläkin pahemmin kun tuntematon esine iski hänet tajuttomaksi ajelun aikana. Mies vietti sairaalassa lähes kaksi viikkoa, osittain halvaantuneena. Onnettomuuspäivän iltana Space Mountainin rakennuksen pohjalta löytyi rikkoutunut lasinen kynttilänjalka sekä videokameran paristo.

Ei tekoraajoja
eikä ortopedisiä laitteita

(No artficial limbs, surgical collars
or orthopaedic devices)

Edelliseen "pidä kiinni tavaroistasi" -kehoitukseen vedoten, tarvitseeko tätä ystävällistä varoitusta selittää sen kummemmin?

Ranskan Disneyland Paris Resort uskaltaa muistuttaa normaalivaroituksiensa yhteydessä siitä ettei hurjimpiin ajeluihin kannata tulla niskatukien, tekoraajojen eikä muiden ortopedisten vehkeiden kera.

Salamavalokuvaus ja
muu tallennus kielletty

(No flash photography
or other recording)

"Pidä kiinni tavaroistasi" -kehoitukseen liittyen, valokuvaajat sekä videoijat voivat pahimmillaan vaarantaa oman henkensä, muista ihmisistä puhumattakaan. Muun muassa WDW:n Space Mountainissa asiakkaat ovat loukkaantuneet putoilevien valokuvakameroiden ja videokameroiden takia.

Salamavalokuvauskielto ei ole suinkaan mitään ilkeilyä valokuvausharrastajia kohtaan, vaan sillä on ihan muu – ja aiheellinen – syy: muiden asiakkaiden huomioon ottaminen. Salamalla räpsiminen ja jopa kännykällä tapahtuva kuvaaminen naapurivaunussa tai peräti viereisellä penkillä voi olla oikeasti äärettömän ärsyttävää niille asiakkaille jotka haluaisivat nauttia taianomaisista elämyksistä. Puhumattakaan epilepsiaa sairastavista ihmisistä, joille välkkyvä valo voi aiheuttaa kohtauksen. Muutamissa show-esityksissä (kuten Pariisin Walt Disney Studios -puiston Animagique) salamavalokuvaus voi vaarantaa vakavasti esiintyjien sekä yleisön hengen, eikä se varmasti normaalissakaan esityksessä ole kiva keskittyä laulamiseen ja tanssimiseen kun puolet yleisöstä räpsii salamavaloilla suoraan esiintyjien silmiin. Esitysten videokuvaamisella sekä valokuvaamisella loukataan myös tekijänoikeuslakia.

Disney-puistoissa on myös erinäisiä elämyskohteita joissa valokuvaaminen ja normaali videointi ei yksinkertaisesti onnistu. Toisissa syynä ovat monimutkaiset heijastustehosteet (mm. The Haunted Mansion ja The Twilight Zone Tower of Terror), toisissa taas ultraviolettivalaistus joka valaisee asiat ihmissilmälle muttei videokameralle (mm. Disneyn lukemattomat dark ridet).

Voi pelästyttää
pieniä lapsia sekä muita
vaikutuksille alttiita henkilöitä

(May be frightening for children)

Sekä Disneylandissa että Walt Disney Worldissa on harrastettu tämän oleellisen varoituksen kehittämistä jälkeenpäin ihan liian usein. Hyviä esimerkkejä ovat muun muassa Snow Whites Adventures -ajelut, joiden ei ole koskaan kerrottu olevan kummitusjunia – puhumattakaan Disneyn kaikkien aikojen pahamaineisimmasta kauhukohteesta, ExtraTERRORestrial Alien Encounterista, joka oli WDW:n Magic Kingdomissa täysin väärään puistoon rakennettu, ilman oleellisia tarkentavia kuvauksia kohteen todellisesta, pienille lapsille täysin sopimattomasta luonteesta.

Disney-puistoissa tätä kyseistä varoitusta käytetään välillä ristiriitaisestikin. Kun sama varoitus löytyy esimerkiksi sekä Peter Pans Flight -darkkiksesta että Alien Encounterista (nykyisin Stitchs Great Escape), voi ensikertalainen asiakas saada pöyristyttävän vääränlaisen kuvan varsin viattomista elämyksistä.

KenNetti on pyrkinyt jokaisessa elämysesittelyssään ottamaan huomioon pienen lapsen sekä vaikutuksille alttiin henkilön perspektiivin.

Sinun on oltava asiallisesti
pukeutunut; kengät ja paita
on pidettävä päällä

(Proper attire,
including shoes and shirts,
must be worn at all times)

Tällä legendaarisella "kengät ja paita" -varoituksellakin on tärkeä, vakavampi syynsä. Tietenkin varoituksella pyritään estämään turhat loukkaantumiset, sillä maailman kaikissa Disney-puistoissa voi asvaltti sekä jonotusalueiden rakennelmat muuttua tulikuumiksi auringon paahteessa. Kenkien ja paidan – sekä myös niiden mainitsemattomien housujen – suojaava merkitys muuttuu oleelliseksi siinä vaiheessa jos elämyskohde joudutaan odottamattoman syyn takia evakuoimaan. Pelotella emme tietenkään halua, mutta jos odottamaton syy on esimerkiksi räjähdys tai tulipalo, on hyvin oleellista että evakuoitavilla asiakkailla on vaatteet päällä ja jalat suojattu – sillä vaikka hätäuloskäynti olisi ihan vieressä, voi maassa olla lasinsirpaleita, muuta terävää, kuumaa vettä tai öljyä, mitä tahansa.

Asia josta yksikään
Disney-puisto EI varoita

– IHMISLAUMAT!

(Crowds)

Jos inhoat ihmistungoksia – tai ahdistut niistä vakavasti – on suositeltavaa välttää kaikkia Disney-puistoja huippusesonkien aikana. Vaikka aito, alkuperäinen Disney-viihde ei ole koskaan ollut pelkkää lapsille kohdistettua viihdettä, on Disney-puistojen markkinointi "lasten viihteenä" aivopessyt miljoonat vanhemmat uskomaan että nämä puistot ovat aivan perheen pienimmillekin sopivia. Siksi lastenrattaita työntelevät asiakkaat ovat lisääntyneet näissä puistoissa hälyttävissä määrin 1990-luvulta lähtien. Omilla jaloillaan kävelevät asiakkaat joutuvat koko ajan väistelemään ajattelemattomasti rattaitaan työnteleviä äitejä ja isiä.

Ilotulitusten ja muiden iltaspektaakkeleiden aikana Disney-puistojen ulkovalot himmennetään osittain tai kokonaan, joka ehdottomasti hankaloittaa tiettyjen alueiden läpi kulkemista. Jos et pidä hämärässä suunnistamisesta ahdistavan ihmislauman keskellä, on suositeltavaa välttää kaikkia Disney-puistoja iltaparaatien sekä ilotulitus- ynnä muiden iltaspektaakkeleiden aikaan (lukuunottamatta Disneys Hollywood Studiosin Fantasmic! -esitystä, jolla on ihan oma erillinen esitysalueensa). Varsinkin huippusesonkien ilotulitus- ja paraati-iltoina puistojen eri osista toisiin siirtyminen ON hankalaa. Henkilökunnan ohjeita on syytä kuunnella. Silmät kannattaa pitää ihmistungoksissa auki ja ottaa tukevasti lapsiaan tai ystäväänsä kädestä kiinni ja katsoa myös mihin astuu!

Disneyland-puistojen Central Plaza ja Main Streetin alue kokonaisuudessaan ruuhkautuvat pahasti myös päiväparaatien aikaan. On tärkeää ymmärtää, että yhdessäkään Disney-puistossa paraativäylää EI saa ylittää mistä tahansa paraatin aikana, vaan ainoastaan väylän ylittämiseen osoitetun suojatien ("Parade Crossing") kohdalta henkilökunnan opastuksella. Ryntäämällä paraativäylälle muusta kohdasta saatat pahimmillaan vaarantaa sekä oman henkesi että muun yleisön turvallisuuden, puhumattakaan henkilökunnasta ja esiintyjistä! Disneyland Paris -puistossa kannattaa paraatien ja ilotulitusten aikana ehdottomasti hyödyntää Main Streetin kauppojen takana löytyviä katettuja käytäviä, jotka ovat jopa huippusesonkien iltoina mukavan tyhjiä ja hiljaisia.

Muiden Disney-puistojen pahimmat "sumput" löytyvät Walt Disney Worldin Disneys Animal Kingdomista paraatien aikaan, sekä Japanin Tokyo DisneySea -puistosta iltaspektaakkeleiden aikaan. On täysin käsittämätöntä että kumpikin puisto on varsin tuore luomus (Animal Kingdom avautui 1998 ja Tokyo DisneySea 2001) ja silti kumpikin osoittautuu erittäin onnettomasti suunnitelluksi sumpuksi suuren yleisön tai paraatin vallatessa tietyt alueet. On kuitenkin painotettava että muina aikoina kummankin puiston kulkuväylät toimivat suhteellisen hyvin.

! ! ! HUOMIO ! ! !
KenNetti
ei ole vastuussa Disney-teemapuistotietokantaansa sisällytettyjen tietojen oikeellisuudesta. Tiedot on kerätty erinäisistä lähteistä ensisijaisesti suuntaa-antavaan, yleishyödylliseen tarkoitukseen. Päivitetyt ja ajankohtaiset tiedot löydät englanninkielellä Disney-puistojen virallisilta nettisivustoilta.

*****

Disneyn Teemapuistot – Etusivu
(KenNetin Disney-Puisto Tietokanta)

Elämyskohteiden Kronikka
(KenNetin Disney-Puisto Tietokanta)

KenNetin Pääsivu

*****

KenNetin Suomenkielinen Tietokanta
DISNEY-PUISTOJEN ELÄMYKSET

Taustatietojen jäsennys,
suomennokset, teksti,
ja kuvien muokkaus:
Kenneth Sundberg

Alkuperäistaide & valokuvat © Disney
paitsi ne joissa toisin mainittu

All original art & photos © Disney
except where otherwise indicated

LÄHTEET
Informaatio & kuvat
katso Kronikan Etusivu

For SOURCES
(information & photos)
please see KenNetti’s

Disney Attractions Chronicle

* * * *

KenNetti on Kenneth Sundbergin täysin epäkaupallinen nettisaitti joka kunnioittaa ja ylistää lahjakkaita ihmisiä ja heidän töitään. Kaiken tälle saitille kerätyn materiaalin tarkoituksena on jakaa informaatiota, edistää tietämystä vähemmälle huomiolle jääneistä asioista, sekä viihdyttää ihmisiä kaikkialla maailmassa. KenNetti ja Kenneth Sundberg eivät ole missään tekemisissä tällä saitilla mainittujen yhtiöiden, teemapuistojen, elokuvien, ihmisten, kummitusten tai muiden asioiden kanssa. Oikeuksia materiaalien jäljentämiseen ei ole myönnetty KenNetille eikä Kenneth Sundbergille, lukuunottamatta osioita missä asiasta on erikseen mainittu. Jos Sinun mielestäsi jokin kuva tai muu materiaali ei saisi olla tällä saitilla, ole ystävällinen ja OTA YHTEYTTÄ Kenneth Sundbergiin, niin voimme nopeasti ratkaista ongelman.

KenNetti is a totally non-commercial website by Kenneth Sundberg to pay tribute and to honour the work of the talented people behind some of the most wonderful things found on this planet. All the material is gathered here only to inform, to promote things that need to be noticed, and to entertain people all over the world. KenNetti and Kenneth Sundberg are not affiliated to any of the companies, theme parks, movies, people, ghosts or other things appearing on this site. No rights of reproduction have been granted to KenNetti or Kenneth Sundberg, except where indicated. If You feel that some image or material whatsoever should not appear on this site, please CONTACT Kenneth Sundberg so that we can quickly resolve the problem.

*