KENNETIN PÄÄSIVU & PÄÄHAKEMISTO
Viimeisin Päivitys: Kesäkuun 1, 2008
Sivuston suunnittelu ja ylläpito: Kenneth Sundberg

Darkkisten juuret ulottuvat aina 1800-luvun jälkipuoliskolle asti. Noihin aikoihin kiertävien tivoleiden kassamagneetteina toimivat erilaiset esitykset ja näyttelyt, joissa hämmästeltiin vaikuttavia taikatemppuja, kauhisteltiin outoja friikkejä ja ihailtiin historiallisia vahanukkeja. Erittäin suosituissa "kummitusesityksissä" perinteiset taikatemput saivat oman makaaberin lisänsä. 1860-luvun tienoilla kehitelty "Pepper's Ghost" (Pepperin Aave) -heijastusefekti toi näihin esityksiin oman hämmästyttävän lisänsä; aaveet ilmestyivät ja katosivat yleisön silmien edessä, tai nuori kaunis apulaisneito saattoi muuttua raivoavaksi gorillaksi ja rynnätä yleisöä kohti. Varsinaisten kummitusjunien voidaan sanoa kehittyneen juuri näistä tivoleiden kummitusesityksistä. Liikkuva kulkuväline toi kauhukokemukseen lukemattomia uusia mahdollisuuksia manipuloida asiakkaan aisteja - hämmästyttää, säikyttää ja lumota.

Mutta kuten kana oli ennen munaa, myös dark ride näyttää olleen olemassa ennen kummitusjunaksi kehittymistään. Ensimmäisissä darkkiksissa istuttiin hitaasti eteenpäin lilluvissa veneissä tai nopeammin kulkevissa alkeellisissa vuoristoradoissa ja jopa aidoissa höyryllä toimivissa junissa. Näitä 1800-luvun lopulta aina 1930-luvulle asti rakennettuja junaraiteilla kulkevia darkkiksia kutsuttiin Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa nimillä "Pleasure Railway" (Huvirautatie) ja "Scenic Railway" (Maisemajuna/Lavasterautatie). Yleisimpiä olivat kuitenkin darkkikset joissa virtaava vesi kuljetti venettä hämärissä tunneleissa. Tunneleihin rakennetut lavasteet ja somisteet saattoivat tarjota mielikuvitusmatkoja ympäri maailmaa, mutta myös hirviöitä ja yllätysjekkuja. Näitä samanaikaisesti Yhdysvalloissa ja Iso-Britanniassa 1900-luvun alussa kehiteltyjä vene-darkkiksia kutsuttiin nimillä "Tunnel of Love" (Rakkauden Tunneli), "River Caves" (Jokiluolat) tai "Old Mill" (Vanha Mylly). Yleisin nimitys Rakkauden Tunneli paljastaakin jo nimessään, että rakastuneet parit saattoivat keskittyä tunnelin hämärässä ihan johonkin muuhun kuin katselemaan ympärilleen. Tämä rakastuneiden parien traditio onkin jatkunut kummitusjunahistoriassa aina näihin päiviin saakka...

Vuonna 1928 amerikkalainen Leon Cassidy kehitti ja patentoi yhdellä raiteella kulkevan dark riden. Tarina kertoo erään radalla matkustaneen sanoneen ajelun jälkeen: "Tuntui kuin olisin kääntynyt ja vääntynyt kuin suolarinkilä (pretzel)." Tästäpä Leon Cassidy ilahtui ja nimesi oman yhtiönsä rinkilän mukaan. Kummitusjunien isäksi luonnehdittu Pretzel Amusement Ride Company ehti olemassaolonsa aikana rakentaa yli 1400 "Pretzel Ridea" lukemattomille huvipuistoille ja tivoleille; New Yorkin Coney Islandissa vuonna 1955 avattu Spook-A-Rama on näistä kuuluisimpia. Kiertäville tivoleille Pretzel tarjosi siirreltävissä olevia koottavia "traileridarkkiksia". Ensimmäisen pretzel riden rantautuessa Iso-Britanniaan vuonna 1930 Blackpool Pleasure Beach -puisto ei pitänyt suolarinkilää tarpeeksi iskevänä nimenä. Paremman nimen puisto löysi suositusta Arnold Ridleyn näytelmästä The Ghost Train (Kummitusjuna). Siitä lähtien kauhuja viliseviä darkkiksia ja pretzel rideja on Euroopassa kutsuttu kummitusjuniksi (ja Suomen puhekielessä ne kääntyvät usein "kummareiksi").

Darkkisten historiaa on taatusti tehty muuallakin kuin Yhdysvalloissa, mutta alan nimekkäimmät pioneerit ja suurimmat saavutukset lienevät kuitenkin amerikkalaista alkuperää. Isä-Leonilta poika-Williamille (Bill Cassidy) jatkanut Pretzel Amusement Ride Company keskittyi pilkkopimeässä kiemurtelevien darkkisratojensa rakentamiseen. Useampikerroksiset dark ridet eivät välttämättä ole Pretzelin alkuperäiskeksintö, mutta yhtiötä voidaan kuitenkin pitää yhtenä kerroskummitusjunien ehdottomista edelläkävijöistä. Pretzelin suurimpiin hitteihin kuului useampikerroksinen darkkis jonka vaunut liikkuivat ylimmästä kerroksesta laiturialueelle asti pelkällä painovoimalla, ja radan tehosteet aktivoituivat vaunun painosta; (nostomäkeä lukuunottamatta sähköä ja moottoreita ei siis tarvittu). Pretzel-yhtiö jätti useimmiten radan varrella nähtävät kummajaiset ulkopuolisten taiteilijoiden työstettäväksi. Pretzeliä voimme itseasiassa kiittää tai syyttää siitä että kuluneiden lähes 80 vuoden jälkeen varsinaiset kummitusjunat mielletään edelleen pilkkopimeiksi radoiksi joiden varrella saattaa silloin tällöin vaunun eteen tupsahtaa hirvittävän melun säestyksellä naurettavan näköinen kuminaamari. Pretzel -yhtiön useiden kummareiden parissa työskenteli taiteilija Bill Tracy, jonka poikkeuksellinen tyyli nosti darkkistaiteen uusiin ulottuvuuksiin. Tracyn oma yhtiö Outdoor Dimensional Display Co. (joka vaihtoi nimeä useasti olemassaolonsa aikana) tuotti 1960- ja 1970- lukujen aikana useita klassikoiksi tituleerattuja dark rideja ja erikoisen tyylikkäitä fasadeja (mm. hurmaavan vinoksi suunnitellun hupitalon Whacky Shack). Pretzel-yhtiön kilpailijoihin lukeutui myös hurjia vuoristoratoja 1920-luvun lopulla rakennelleen Harry Traverin yhtiö Traver Engineering jonka darkkistuotokset tunnetaan nimellä "Laff in the Dark". Tätä Yhdysvalloissa legendaariseksi noussutta Traverin kummarityötä jatkoi Ralph E. Chambers.

New Yorkin maailmannäyttelyissä (World's Fair) on nähty muutamia dark ride -kohteiden ehdottomia virstanpylväitä. Mies nimeltä Norman Bel Geddes suunnitteli New Yorkin 1939 maailmannäyttelyyn (1939-1940) The Futurama -nimisen ajelun, jota voidaan pitää yhtenä Disneyn teemapuistoelämysten edelläkävijänä. Tämä General Motors -yhtiön sponsoroima The Futurama vei vieraansa 20 vuoden päähän tulevaisuuteen. Kun maailmannäyttely järjestettiin New Yorkissa uudestaan 1964-1965, The Futurama -ajelu ja sen huimat tulevaisuudennäkymät päivitettiin "lähitulevaisuuteen". Tästä Futurama II -nimisestä dark ridesta tuli kävijämäärältään näyttelyn suosituin kohde; kahden kuusikuukautisen sesongin aikana yli 26 miljoonaa vierailijaa nauttivat näistä huimista futuristisista näkymistä. Kyseisen 1964 maailmannäyttelyn muut neljä suosituinta kohdetta olivat Walt Disneyn teemapuisto-osaston (silloinen WED Enterprises) tuottamia - ja jokainen niistä löysi tiensä Kalifornian Disneylandiin maailmannäyttelyn päätyttyä.

Disneyland-puistossa dark ridet olivat ottaneet aimo askeleen kohti kokonaisvaltaisia elämyksiä jo lähes vuosikymmen aiemmin, puiston avajaisvuonna 1955. Korkeatasoiset fosforimaalaukset loistivat mustan valon ultraviolettisäteissä hekumallisemmin kuin koskaan aiemmin darkkishistoriassa. Musiikki ja äänitehosteet tukivat dramaattista tarinankerrontaa ja tekivät näistä puiston Fantasyland-alueen darkkiksista (Snow White's Adventures, Peter Pan's Flight, Alice in Wonderland) ainutlaatuisia elämyksiä. Innovatiiviset, Disneyn suunnittelijoiden kehittelemät kulkuvälineet paransivat ajokapasiteettejä ja tekivät näistä elämyksistä myös huomattavasti mukavampia ja turvallisempia muiden huvipuistojen darkkiksiin verrattuna. 1960-luvun alussa Disneyn WED-osastolla (nykyisin Walt Disney Imagineering) aloitettiin pitkällinen uurastus täydellisesti liikkuvan ihmisnuken parissa - Yhdysvaltain 16. presidentin, Abraham Lincolnin muodossa. Tästä tuli Disneyn ihkaensimmäinen Audio Animatronic -ihmisnukke; (suomenkielellä "audioanimoitu", tarkoittaen puhuvaa ja liikkuvaa nukkea). New Yorkin maailmannäyttelyn kehittäjä Robert Moses ihastui Disneyn studioilla rakenteilla olevaan Lincoln-nukkeen ja sai neuvoteltua Illinoisin osavaltion presidenttiprojektin rahoittajaksi. Hyvän sopimuksen turvin Walt Disney lupautui tuottamaan vielä kolme muuta Disneyland-tyyppistä kohdetta 1964-1965 maailmannäyttelyä varten.

Nämä Disneyn tuottamat elämyskohteet kyseistä maailmannäyttelyä varten ovat tärkeä pala teemapuisto- ja darkkishistoriaa. Ford Motor Company sponsoroi "aikamatkan" audioanimoitujen dinosaurusten ja luolamiesten pariin. Disneylandiin nämä dinosaurukset saapuivat 1966 Primeval World Diorama -nimellä, puistoa kiertävän junaradan yhtenä osana. General Electric sponsoroi audioanimoitujen ihmisnukkien esittämän, sähkön kehityksestä kertovan "Progressland" -kohteen, joka avautui Disneylandissa Carousel of Progress -nimellä vuonna 1967. Toisin kuin tavallisissa teattereissa, joissa lavasteita ja kohtauksia vaihdettiin lavaa pyörittämällä, Carousel of Progress -teatterin katsomo pyöri keskellä olevan liikkumattoman lavan ympärillä, näyttäen neljä eri kohtausta erään perheen elämästä. Maailmannäyttelyn ehdoton helmi oli kuitenkin Pepsi-Colan (ja UNICEFin) sponsoroima It's a Small World, jonka ideaa Walt Disney oli pyöritellyt mielessään jo kauan: Kaikki maailman kansat edustettuina liikkuvien lapsinukkien kautta, laulaen iloisesti harmoniasta ja rauhasta. Tästä nukkeseikkailusta tuli suurmenestys.

Walt Disney Imagineering on eittämättä elämyspitoisen dark riden kehitystarinassa kuningas, sillä rahassa ja korkeassa laadussa ei Disneyllä ole koskaan säästelty. Disneyn merkittävimpiin darkkis-luomuksiin kuuluvat mm. merirosvoseikkailu Pirates of the Caribbean (1967), lapsiystävällinen kummituselämys The Haunted Mansion (1969) ja sen sisarkohde Phantom Manor (1992), sekä vesivuoristorataa ja darkkisperinnettä yhdistelevä Splash Mountain (1989) sekä myös simulaatiotekniikkaa ja darkkisperinnettä huikeasti yhdistelevä Indiana Jones Adventure: Temple of the Forbidden Eye (1996, Disneyland). Vuosikymmenten varrella Disney on kuitenkin saanut muutaman varteenotettavan kilpailijan, joista vahvin lienee Universal Pictures -elokuvayhtiö teemapuistoineen (Universal Studios Hollywood, Universal Studios Florida ja Islands of Adventure). Pyroteknisten spektaakkeleiden varaan suosionsa alunperin rakentanut Universal on teemapuistoillaan laajentanut repertuaariaan hurjista vuoristoradoista toinen toistaan elämyksellisimpiin kohteisiin, joista muutama vuosi sitten päivänvalon nähnyt Revenge of the Mummy lienee kruunun jalokivi.

Nykyisten megaspektaakkelidarkkisten takia saattaa olla vaikea vetää rajaa erottamaan aito dark ride väärästä. KenNetti ei niinkään kannata ehdotonta luokittelua siinä mikä kuuluu ja ei kuulu darkkisten maailmaan. Jo 1800-luvun loppupuolella rakennettujen darkkisten tärkein ominaisuus oli tarjota vahva, mielikuvituksellinen pakomatka arkielämän harmaudesta. Tämä elämyksellisyys on eittämättä se piirre, mikä erottaa aidon dark riden tavanomaisesta kummitusjunasta.

Mustaa Valoa ja Heijastuksia

"Musta valo" (black light) on darkkiksissa runsaasti käytetty, sananmukaisesti loistava valaisutyyli. Virallisempi nimitys tälle on ultraviolettivalo. Tällaisen valaisimen varsinainen valo on hyvin himmeää, tummansinistä tai lilan väristä. Kyseisen valon aavemainen hohde perustuu luonnollisiin fosforeihin, joita löytyy mm. ihmisen hampaista ja kynsistä. Kun fosforia sisältävät pinnat valaistaan vaaratonta ultraviolettisäteilyä kehittävällä "musta valo" -valaisimella, nämä fosforipinnat säteilevät näkyvää, pinnan väristä valoa. Tällöin puhutaan fosforisoivista tai fluoresoivista aineista ja materiaaleista, joita voivat olla esimerkiksi tietyt erikoismaalit tai vaikkapa ihan tavallisella pesuaineella pesty valkoinen pyykki. Ultraviolettivalaisimia tuotetaan myös kotikäyttöön sekä hehkulamppuina että loisteputkivalaisimina. Ja uskottava se on; vaikka kaikkien loisteputkivalaisimien valo perustuu ultraviolettisäteilyyn, on tämä pelottavan niminen säteily tehty kyseisissä valaisimissa vaarattomaksi.

Vuoden 1862 tienoilla keksityn taikailluusion "Pepper's Ghost" (Pepperin Aave) salaisuudet piilevät katsojan perspektiivissä, läpinäkyvissä lasipinnoissa sekä niiden pinnalle lankeavissa heijastuksissa. Vaikka kyseiselle tehosteelle on peräti useampi nimikin, on kyse kuitenkin periaatteeltaan varsin arkisesta illuusiosta jonka voit itse todeta esimerkiksi keittiön tai metrojunan ikkunassa, jossa näet ulkopuolella olevien asioiden lisäksi heijastukset huoneen valaistuista osista tai vaunun matkustajista. Jatkotyöstetty tehoste kuitenkin piilottaa heijastuksien lähteet ja saa siten aikaan yliluonnollisen lopputuloksen. Tehoste tunnetaan hienolla nimellä Cabaret du Neant (englanniksi The Tavern of the Dead, kirjaimellisesti suomennettuna Kuolleiden Krouvi) mutta eniten siitä kuulee puhuttavan kehittäjänsä John Henry Pepperin nimellä varustettuna. Asiantuntijat kutsuvat tehostetta kuitenkin mieluummin varsinaisen keksijänsä Henry Dircksin nimellä "Dircks' Ghost" (Dircksin Aave). Niin tai näin, illuusiota sovellettiin joka tapauksessa aina sen kehittämisestä lähtien moniin taikaesityksiin, kiertävien tivoleiden kauhuesityksiin ja jopa teatterien lavoille.

Disney-puistojen "Kummituskartanoissa" (The Haunted Mansion ja Phantom Manor) nähdään yksi onnistuneimpia ja legendaarisimpia "Pepperin Aave" -tehosteen toteutuksia. Suuressa juhlasalissa kelmeät läpinäkyvät aaveet ilmestyvät istumaan pöydän ääreen, kiikkumaan keinutuoliin, tanssimaan valssia ja roikkumaan kattokruunusta. Kyseisessä dark ridessa Juhlasali-kohtaus nähdään salin parvelta; vaunussa istuva ihminen katsoo saliin viistosti alaspäin. Varsinaiseen saliin on asennettu seinästä seinään ulottuva jättimäinen lasilevy. Siihen heijastettujen aaveiden varsinaiset lähteet pysyvät visusti piilossa vaunuradan alapuolella ja myös sen yläpuolella. Kun nämä haamunuket valaistaan aavemaisesti sinertävillä ultraviolettikohdevalaisimilla, aaveet ilmestyvät tarkoitettuun paikkaansa - istumaan pöydän ääreen, roikkumaan kattokruunusta ja tanssimaan valssia keinahtelevan urkumusiikin tahdissa. Kyseinen Kalifornian The Haunted Mansion -kartanoon (1969) luotu Juhlasali on vain yksi esimerkki "Pepperin Aaveen" tyylikkäästä toteutuksesta. Kyseisen heijastustehosteen erilaisia versioita on nähty lukemattomissa darkkiksissa ja teemakohteissa.

Darkkis-Linkkejä

KenNetin Teemapuistotietokanta
S u o m e n k i e l e l l ä
Disneyn Teemapuistot
The Haunted Mansion
Phantom Manor

KenNetin Teemapuistotietokanta
tällä hetkellä ainoastaan englanniksi
Snow White's Scary Adventures
(Lumikin Pelottavat Seikkailut)

Suomalaisia huvipuistoja & tivoleita
www.huvipuisto.net

Darkride and Funhouse Enthusiasts
Yhdysvaltojen kummitusjunia & darkkiksia
www.dafe.org

Laff in the Dark
Yhdysvaltojen ja Iso-Britannian kummitusjunia & darkkiksia
www.laffinthedark.com

Erittäin hyvä katsaus Bill Tracyn tekeleisiin
www.laffinthedark.com/articles/trimpers/thh1.htm

Yksi vanhimmista Pretzel-kummitusjunista
www.laffinthedark.com/articles/keansburgh/spookhouse1.htm

Coney Islandin Spook-A-Rama
www.laffinthedark.com/articles/spook/spook1.htm

The Haunted Mansion
Disney-puistojen Kummituskartanot
www.doombuggies.com

Distortions Unlimited
Yhdysvaltalainen kummitusjunahahmojen
ja -somisteiden valmistaja & tukkuliike
www.distortionsunlimited.com

Rex Studios
Englantilainen darkkisrakentaja
www.rex-studios.com

HauntWorld
Yhdysvalloissa toimiva kansainvälinen
kauhukohteiden "päämaja"
www.hauntworld.com

____________________________________

Taustatietojen jäsentäminen,
teksti ja kuvien muokkaus:
Kenneth Sundberg
____________________________________

ALKUPERÄISVALOKUVAT
Original Photos

Snow White's Adventures 1968
loading area photo ©
David Eppen & Gorillas Don't Blog

The Haunted Mansion
ballroom photo ©
Walt Disney Company
____________________________________

Lähteet / Sources
Dr Vanessa Toulmin, NFA Website, 1997: Fairground Shows
Howard Wornom / StoryboarD Magazine: The Haunted Mansion
Randy Bright: Disneyland - Inside Story (1987)
Darkride and Funhouse Enthusiasts (www.dafe.org)
Laff in the Dark (www.laffinthedark.com)
Nick Laister (www.joylandbooks.com)
www.doombuggies.com
www.huvipuisto.net
www.wikipedia.org
Happy Hills Way Happy Hoppies
Kenneth Sundberg
Suomen Huvipuistoseuran foorumi
http://huvipuistoseura.org/forum

Tom Harris: How Black Lights Work
http://science.howstuffworks.com/black-light.htm
____________________________________

Lämpimät kiitokset / Warmest Thanks
Rick Davis, Darkride and Funhouse Enthusiasts
George LaCross, Laff in the Dark
David Eppen, Gorillas Don't Blog
Pia Lindström, Lauri Vartiainen
Juha Puusaari sekä Suomen
Huvipuistoseuran foorumi
____________________________________

KenNetti on Kenneth Sundbergin täysin epäkaupallinen nettisaitti joka kunnioittaa ja ylistää lahjakkaita ihmisiä ja heidän töitään. Kaiken tälle saitille kerätyn materiaalin tarkoituksena on jakaa informaatiota, edistää tietämystä vähemmälle huomiolle jääneistä asioista, sekä viihdyttää ihmisiä kaikkialla maailmassa. KenNetti ja Kenneth Sundberg eivät ole missään tekemisissä tällä saitilla mainittujen yhtiöiden, teemapuistojen, elokuvien, ihmisten, kummitusten tai muiden asioiden kanssa. Oikeuksia materiaalien jäljentämiseen ei ole myönnetty KenNetille eikä Kenneth Sundbergille, lukuunottamatta osioita missä asiasta on erikseen mainittu. Jos Sinun mielestäsi jokin kuva tai muu materiaali ei saisi olla tällä saitilla, ole ystävällinen ja OTA YHTEYTTÄ Kenneth Sundbergiin, niin voimme nopeasti ratkaista ongelman.

KenNetti is a totally non-commercial website by Kenneth Sundberg to pay tribute and to honour the work of talented people behind some of the most wonderful things found on this planet. All the material is gathered here only to inform, to promote things that need to be noticed, and to entertain people all over the world. KenNetti and Kenneth Sundberg are not affiliated to any of the companies, theme parks, movies, people, ghosts or other things appearing on this site. No rights of reproduction have been granted to KenNetti or Kenneth Sundberg, except where indicated. If You feel that some image or material whatsoever should not appear on this site, please CONTACT Kenneth Sundberg so that we can quickly resolve the problem.